Edellisestä Merikarvian reissusta jäi karkuun päässet kirjolohet kaihertelmaan mielessä, joten kovin pahasti ei jäänyt harmittamaan kun tälle viikonlopulle suunniteltu Matildanjärven reissu peruuntui ja uudeksi suunnaksi päätettiin Merikarvianjoki. Matildanjärvelle on menossa jokin isompi porukka kalastamaan ja ovat varanneet kaikki luontotuvan hallussa olevat veneet ja kanootit käyttöönsä, eli tuon paikan testaamista pitää vielä odotella parempaan aikaan.
Kalakaveri vinkkasi viikkoa ennen reissua Raisiossa olevasta kalastustarvikeliikkeestä, jonne olikin sitten pakko suunnata katsastamaan perhotarjontaa heti maanantaina. Asiantuntevan oloinen myyjä ottikin asiani hoitaakseen ja esitteli muutaman perhon, joilla pitäisi kirjolohi saada nappaamaan syksyn kylmenevistä vesistä kiinni. Ensimmäiset värisuositukset olivat valkoinen, keltainen ja oranssi. Toki muutama muukin perho jäi suositteluista käteen (noista kuvat varusteet sivulla). Eli jos viime reissusta Merikarvialle jäi kovat odotukset saaliin suhteen seuraavaa reissua varten, niin varsinkin nyt kun on asiantuntevia vinkkejä ottavista perhoista, on odotukset jo todella korkealla. Vielä kun päästään kalareissulle kutuaikaan, niin ainakin kalaa pitäisi olla liikkeellä, toivottavasti myös otillaan ja löydetään joku koski joka ei ole porukkaa täynnä. Mutta tarina jatkuu jahka reissulle asti päästään...
Viivästyneestä päivityksestä...
5.10. lauantai
Kuten jo tuossa "ennen reissua" tekstissä tuli mainittua, odotukset oli aika kovat tälle reissulle. Lauantaina kun saatiin porukka kasaan ja matkan päälle, päädyttiin aloittamaan kalastus viime reissun parhaalta paikalta, eli Salmelankoskelta. Tuoltahan viime reissulla kalakaveri sai yhden kirren ylös asti ja itselläni oli useamman kerran moinen kiinni uistimessa. Jonkun aikaa tuolla koskella siis uistinta paiskeltiin, mutta mitään eloa ei löytynyt. Eli paikanvaihtoon...
Konihaaran parkkipaikalla oli jo autoa, joten jatkettiin sen ohi ja viime reissun toiseksi parhaalle paikalle, Puukoskelle. Puukoskesta pidän paikkana edelleen todella paljon ja yöpaikaksi sovittiinkin juuri Puukoski "telttapaikkojen" ja hyvän kodan vuoksi. Puukoskelle oli myös muita kalastajia eksynyt jonkin verran mutta, mitä muilta kyseli, niin kalaa ei ole oikein tullut. Kalastusta aloiteltiin Puukoskella tälläkin kertaa yläjuoksulta päin ja siirryttiin pikkuhiljaa alavirtaa kohti. Kotapaikan alapuolella oli jälleen pinnassa elämää mutta niin meidän, kuin muidenkin yritykset saada narrattua joku kala koukkuun asti oli aika epätoivoista yritystä. Taas kalasteltiin jonkin aikaa ennenkuin päätettiin lähteä katsastamaan viime reissulta läpikäymättömiä koskia.
Seuraavana tien varressa vastaan tulivat Stäävit&Vaadit -kosket, mutta parkkipaikka oli täynnä autoja, joten jatkettiin matkaa seuraavalle koskelle. Pieni matka eteenpäin ja saavuimme Holmankoskelle, keskelle Merikarviaa. Holmankoskelle sijaitsee myös Eumer, jonka oma alue on meiltä vierailevilta kalastajilta kielletty. Parkkipaikalla oli pari autoa mutta sekaan näytti mahtuvan, joten kamat pois autosta ja kosken rantaan perhovehkeet kädessä. Muille kosken rannalla olijoilla näytti olevan virvelit käytössä. Hetken kun oltiin kalasteltu, niin nähtiin reissun ainoa saaliiksi saatu kala... jonka siis joku muu nappasi kosken niskasta, ihan kalakaverin vierestä. Virvelimiehet poistuivat aika pian tuon jälkeen ja itsekin kokeilimme myös vieheitä, mutta kalaa ei meille edelleenkään suotu. Holmankosken kodalla pidettiin myös ruokatauko ennen seuraavaa paikanvaihtoa.
Kello kulki eteenpäin reippaasti, joten lähdimme tietä takaisinpäin ja parkkipaikan tyhjennyttyä huomattavasti, pistimme auton parkkiin Stäävit&Vaadit koskille. Kolusimme koskea sillasta alaspäin mutta edelleenkään ei tullut edes sitä sattuma ahventa perhoihin. Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtää, joten vielä päivän viimeinen paikanvaihto takaisin Puukoskelle ja telttojen pystytykseen. Hiukan meitä "hulluja" ohikulkijat ihmettelivät kun telttaan meinasimme yöksi jäädä. Hiukan telttojen pystyttelyn jälkeen muut kalastajat katosivat ilmeisesti kotimatkoille, joten saimme vielä hetken pommittaa kotapaikan alapuolella olevaa kohtaa koskessa. Kaikkien perhovalikoimat käytiin aika hyvin läpi, mutta mihinkään ei kala tarttunut kiinni vaikka ihan perhojen vieressä kävivät pinnassa jotain nappaamassa.
Pimeän tultua loppuilta kuluikin kodalla nuotion äärellä syöden, juoden ja turisten turhuuksia :)
6.10. sunnuntai
Aamun alkaessa sarastaa kännystäni kuuluva herätys sai minut nopeasti laittamaan vaatetta niskaan ja sytyttelemään nuotiota kodalle. Kun sain tulet viriteltyä, niin uistin lensi aika nopeasti taas koskeen. Hetken sain heitellä yksinään ennenkuin kalakaverit kömpivät teltastaan ulos ja omien aamutoimien jälkeen kaivelivat omat kalastusvehkeensä esiin. Aamu siis kalasteltiin Puukoskella mutta edelleen ilman saalista. Pikkuhiljaa aloimme keräilemään kamoja kasaan samalla kuin muita kalastajia alkoi koskelle taas ilmestyä. Vielä Puukosken jälkeen päätettiin pysähtyä Lankoskelle hetkeksi kokeilemaan, josko edes joku kala tulisi. Kaverit jäivät yläjuoksulle perhovehkeiden kera ja itse suuntasin alemmas virvelin kanssa. Mutta niinhän siinä kävi, että reissusta tuli saaliin suhteen taas täysi hukkareissu... ehkä sitten ensi kerralla...
