Suuntana oli ensin aamusella vanhempien talo Säkylässä, josta lounaan jälkeen jatkettiin matkaa Pyhäpirtille Vahoniemeen, Pyhäjärven rannalle. Autoon olin aamulla pakannut mukaan kaikki kalastusvermeet ja aikomuksena oli lähteä kumiveneellä vesille, ensimmäistä kertaa testaamaan perämoottoriakin.
Pienen tutkimisen jälkeen sain perämoottorin kasaan ja kiinnitettyä veneeseen. Seuraavaksi piti valita vermeet, mitkä ottaisin veneeseen mukaan. Päädyin ottamaan perhovehkeet ja virvelinkin mukaan.
Ensimmäisenä suuntasin paatin lähistöllä näkyvien rapumertojen merkkien lähelle kivipohjaiselle paikalle. Ennen kuin pääsin perille, aloin ihmettelemään vettä veneen sisällä. Hetken päästä alkoi jo takapuolikin kastumaan ja tajusin, että pohjasta oli toinen "tappi" auki. Tappi kiinni ja kauhomaan vettä pois veneestä. Ankkurinkin huomasin heittää veteen vasta kun olin ylimääräisiä vesiä saanut paatista pois. Heittelin jonkin aikaa uppoperholla mutta tärpin tärppiä ei tullut, ja totesin samalla myöskin sen, että kumiveneessä asento ei ole paras mahdollinen perhon heittoon. Joten vaihdoin virveliin kokeillen hauki- ja ahvenuistimia, edelleen saamatta tärpin tärppiä.
Seuraavaksi suuntasin lahden toisella reunalla olevan kaislikon lähelle kokeilemaan josko haukea olisi liikkeellä. Vasta kun pääsin kaislikon lähelle huomasin, miten matalaa tuolla kohtaa on. No, kokeilla piti silti, kun kaislikon keskeltäkin kuului vielä lupaavia loiskinoita. Ei kuitenkaan edelleenkään tärpin tärppiä vaikka kiersin koko kaislikon reunan ja heittelin sisäänkin. Jonkun aikaa heittelin ja tuli kutsu syömään. Juuri kun lähdin kaislikolta liikenteeseen, lähti kaislikon sisältä sorsa lentoon... joten ehkäpä ne lupaavat loiskinat olikin sorsan aiheuttamia.
Ruokatauon yhteydessä juttelin serkkujen ja enojen kanssa, jotka hiukan vinkkasivat mahdollisista kalapaikoista tuon lahden lähellä. Kovin kauas en viitsinyt kumiveneellä lähteä, joten ruuan jälkeen suuntasin rapumertojen ohi niemenkärkeen, jossa näytti olevan isoa kivikkoa pohjassa. Tällä kertaa päätin kokeilla vain bete lottoa. Jonkun aikaa taas heittelin ja olin jo luovuttaa beten kanssa kun ahven nappasi kiinni. Ei mikään iso tapaus, varmaan noin 150g, mutta sen innoittamana jatkoin heittelyä. Muutama heitto rannan suuntaan, pinnassa näkyvien kivien lähelle, ja hauki nappasi kiinni. Ensimmäinen kerta siis, kun pääsi kokeilemaan miltä hauen väsytys tuntuu kumiveneestä käsin. Kohtuu hyvin hauki lähestyi venettä, kunnes sai hiukan löysää ja meni vauhdilla veneen alta. Sain onneksi siiman kierrettyä veneen alta ja hauen muutaman yrityksen jälkeen haaviin. Seuraava ongelma olikin se, että hauki olikin kohtuu iso (omalla mittapuullani) ja vanha haavini taipui vahvasti kun yritin kalaa nostaa ylös. No, kalan sain kuitenkin ylös ja ämpäriin, tai ainakin puolet siitä :) Kovasti hauki yritti pois liian pienestä ämpäristä, joten katkaisin siltä kaulan, että sain sen siellä pysymään.
Muutaman heiton vielä heittelin hauen saamisen jälkeen, mutta ranta alkoi kutsumaan kun tajusin, miten paljon hauki oli minut ja veneen saanut kasteltua, niin vedellä kuin verelläkin. Tarkistuspunnitus toisti rannassa saman, mitä veneessä olin saanut hauen painoksi, eli 2,4kg. Kesän kolmanneksi suurin hauki siis nousi ylös. Seuraavalla reissulla pitää joko olla isompi saavi mukana tai vapauttaa kala, jos vaikka sattuisi vielä isompi hauki tulemaan. Se on ainakin varmaa, että pitää hommata kunnollinen haavi, ettei kala pääse karkuun ainakan sen takia, että haavi menee rikki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti