tiistai 25. helmikuuta 2014

Perhonsidontaa 24.2.2014

Ensimmäistä pakerrusta...

Vuoden (vai olisikohan jo puolentoista) harkinnan jälkeen tuli ostettua perhonsidontasetti. Parisen kuukautta on jo tässä vakavammin harkinnut, että mihinkä settiin päätyy ja miksi. Lopullinen valinta osui sitten Hong Kongin Tommi Liimataisen perhokalastuskoulun aloittelijasettiin hinnan ja perhokalastuskoulun videoiden vuoksi. Saa sitten nähdä tuliko taas tehtyä virheostos edullisuuden nimissä, mutta ainakaan rahaa ei paljoa hukkaan mene jos noista paketin perhoista edes suurimman osan saa käyttökuntoon.

Paketti siis pitää sisällään:
• Perhonsidontapenkki AA-Vise 
• Kärkikeraaminen-langanpidin 
• Uni-sidontalanka 8/0 musta 
• Suorat sakset 
• Perhonsidontaneula 
• Langanpujotin
• Putkiperhonsidontaneula xs-s 
• Perhonsidontalakka kirkas 
• Materiaalit 5:lle eri perhomallille, Red Tag -uppoperho, Musta Leech, Kuulapää -pupa, Oliivi -larva, Kaksihäkiläinen -nymphi. Jokaiseen perhoon 5 kpl materiaalit.

Eli jospa tuolla 49 euron setillä oppisi perhon sitomisen ja saisi 25 perhoa tehtyä :)

Paketti piti heti iltasella availla, kun oli pikkuväen saanut unille, jotta pääsee tarvikkeita hypistelemään ja kokeilemaan ensimmäistä sitomista. Laadukkuus ei tarvikkeista kauheasti läpi paista, mutta noitahan saa sitten ostettua parempia tilalle, jos, tai kun, oppii sitomaan ja hommasta innostuu. Siinä mielessähän perhonsidonnan pitäisi olla ihan omaa lajia, kun on aina tykännyt näprätä kaikenlaista pikkutarkkaa. Spigotti oli todella jäykkä ja lankaakaan en siitä läpi saanut pujotettua ilman neulan apua. Itse sidontapenkki on ihan perusmalli ja itseäni ei tuo kiristysmekanismi vakuuta ollenkaan, ensimmäisen perhon aikana joutui kiristyksen ottamaan uusiksi pariin kertaan.

Noniin, itse perhon sidontaan...
Yksi setin valitsemisperusteista oli perhokalastuskoulun videot, jotka netistä löytyvät. Eli penkin taakse Tommin sidontavideo pyörimään ja tutkimaan löytyykö perhopussista kaikki vaadittavat tarvikkeet. Sitomisen päätin aloittaa pakettien numeroinnin mukaan, eli ykköspussista pitäisi kuoriutua viisi kappaletta Red Tag -uppoperhoja. Videon ohjeitten mukaan on sidontaa helppo seurata ja kelata uudestaan, jos jotain menee ohi. Pari mokaa sidonnan aikana tuli, ensin sain sidontalangan poikki spigotin jäykkyyden takia ja sen jälkeen riikinkukon sulan poikki, pyörittäessäni sitä koukun ympärille. Lopulta kuitenkin homma saatiin päätökseen, ihan mallin näköinen ei oma tekeleeni ollut, mutta kuitenkin tyytyväisyys oli mielessä, että yleensäkin sai perhon aikaiseksi noin puolessa tunnissa :)

Tässä ensimmäinen sidottu perho:


Lisää seuraa, kunhan taas ehtii penkin viereen istahtamaan...

Pilkkikausi 2013-2014 yhteenveto

Nyt kun helmikuun lopulla on kelit tälläiset kun on, niin on kaiketi jo aika vetää ensimmäisestä pilkkikaudestani jonkunlainen yhteenveto.

Paljoahan ei tästä hyvinkin lyhyeksi jääneestä kaudesta käteen jäänyt, kuten on postausten lukumäärästäkin voinut päätellä. Kaiken kaikkiaan pilkkikertoja taisi kertyä kuusi tai seitsemän. Noista kerroista pari oli madepilkki kokeiluja ilman tärppejä. Pari reissua oli perheen pienimpien kera, joten noilla kerroilla ei omaa pilkkiaikaa paljoa jäänyt. Saalispäiväkirja pilkkireissujen osalta näyttää siis tasan tarkkaan yhtä kalaa, 120g ahventa. Se toinen isompi tietysti tipahti takaisin pilkkireikään, kun sen oli juuri saanut nostettua ilmaan asti.

Harjoittelun piikkiin meni siis tämä talvi. Mutta nyt on siis paremmin tiedossa, ensinnäkin se, että miten pilkitään, mutta myös se, mitä ensi talvea ajatellen ehkä voisi hankkia ja kokeilla. Kairanhan ostin halvalla, 80 euron kaira puoleen hintaan, joka osoittautui vikatikiksi. Nyt kairan teriä on rälläköity pariin kertaan ja syönti alkaa olemaan sellainen kuin omasta mielestä sen pitäisi pakasta vedettäessä olla. Tältäkin murheelta olisi taitanut välttyä kun olisi suoraan ostanut laatukairan noin sadalla eurolla?

Pilkkivermeet saapi siis tämän talven osalta pakkailla kaappiin ja suunnata katseita jo tulevaan perhostelu ja kesäkalastuskauteen. Kausi taitaakin tänä vuonna alkaa jo aikaisemmin kuin viime vuonna, jos eilisestä Merikarvianjoen jäätilannepäivityksestä voi jotain päätellä. Siellä siis ainakin Lankosken voimalaitosuoma olisi jo heiteltävässä kunnossa. Pahalta (tai siis hyvältä) näyttää, että taitaa perhostelukausi lähteä käyntiin jo ennen perhomessuja.