Nyt kun helmikuun lopulla on kelit tälläiset kun on, niin on kaiketi jo aika vetää ensimmäisestä pilkkikaudestani jonkunlainen yhteenveto.
Paljoahan ei tästä hyvinkin lyhyeksi jääneestä kaudesta käteen jäänyt, kuten on postausten lukumäärästäkin voinut päätellä. Kaiken kaikkiaan pilkkikertoja taisi kertyä kuusi tai seitsemän. Noista kerroista pari oli madepilkki kokeiluja ilman tärppejä. Pari reissua oli perheen pienimpien kera, joten noilla kerroilla ei omaa pilkkiaikaa paljoa jäänyt. Saalispäiväkirja pilkkireissujen osalta näyttää siis tasan tarkkaan yhtä kalaa, 120g ahventa. Se toinen isompi tietysti tipahti takaisin pilkkireikään, kun sen oli juuri saanut nostettua ilmaan asti.
Harjoittelun piikkiin meni siis tämä talvi. Mutta nyt on siis paremmin tiedossa, ensinnäkin se, että miten pilkitään, mutta myös se, mitä ensi talvea ajatellen ehkä voisi hankkia ja kokeilla. Kairanhan ostin halvalla, 80 euron kaira puoleen hintaan, joka osoittautui vikatikiksi. Nyt kairan teriä on rälläköity pariin kertaan ja syönti alkaa olemaan sellainen kuin omasta mielestä sen pitäisi pakasta vedettäessä olla. Tältäkin murheelta olisi taitanut välttyä kun olisi suoraan ostanut laatukairan noin sadalla eurolla?
Pilkkivermeet saapi siis tämän talven osalta pakkailla kaappiin ja suunnata katseita jo tulevaan perhostelu ja kesäkalastuskauteen. Kausi taitaakin tänä vuonna alkaa jo aikaisemmin kuin viime vuonna, jos eilisestä Merikarvianjoen jäätilannepäivityksestä voi jotain päätellä. Siellä siis ainakin Lankosken voimalaitosuoma olisi jo heiteltävässä kunnossa. Pahalta (tai siis hyvältä) näyttää, että taitaa perhostelukausi lähteä käyntiin jo ennen perhomessuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti