Noniin, kesäkausi tuli siis virallisesti aloitettua, vaikkei jäät vielä kunnolla olekaan lähteneet. Lähdin viemään jälkikasvua Säkylän suuntaan ja heitin autoon mukaan kalavermeet, jos vaikka löytyisi tarpeeksi sulaa paikkaa jostain.
Säkylässä Pihlavan saaren ja kunnantalon välissä oli sulaa mutta päätin kuitenkin suunnata Köyliöön ja kirkkosaareen vievälle sillalle. Paikkanahan tuo on sellainen, että keväällä kun hiukankin alkaa jäät sulamaan, ilmestyy jommalle kummalle puolelle tietä sula aukko. Tänäkin vuonna sellainen löytyi, joten pääsi ensimmäistä kertaa uittamaan uistimia. Kolmannella heitolla nappasi hauki kiinni viime kesän luottouistimeen, Rapalan weedlessiin. Valitettavasti ei hauki kuitenkaan pysynyt kuin hetken kiinni, ennen kuin pääsi irti, eikä tietysti uudestaan enää napannut. Toista tuntia tuolla heittelin yrittäen haukea ja ahventa mutta ylös asti ei mitään tullut.
Perjantai 14.3.
Torstailta jätin auton perään kalavermeet valmiiksi odottamaan perjantaita. Töitten jälkeen kipaisin Motonettiin hakemaan siikaonkivehkeitä. Mukaan tarttui mukavien myyjien avustuksella heittopainoja, leikareita, siimaa, koukkuja ja tietenkin matoja. Tulipa siinä siikahommien lisäksi höpöteltyä toisen myyjän kanssa myös perhostelusta. Kovat on nähtävästi jo muillakin poltteet päästä koskien kuohuihin kalastelemaan ;)
Motonetin jälkeen suuntana oli Särkänsalmen sillan alus. Ensin kamat autosta rantaan ja sitten väsäilemään siikaonkia kuntoon. Hetken aikaa ehdein rannassa olemaan ja paria matoa hukkaamaan jonnekin (parempiin suihin tai pohjaan kiinni) ennenkuin piti kotiinpäin suunnata. Saalista ei tullut, mutta taas uusi kokemus kalastuksen saralta. En siis vielä koskaan ollut ennen siikaongella käynyt.
Lauantai 15.3.
Alunperin piti lauantaina aamusella lähteä Rauman suuntaan siikaa etsimään, mutta kurjat sääennusteet muuttivat tuon suunnitelman. Lumi/räntä/vesisateen keskellä aamusella päätin sateiden loppuessa lähteä uudestaan Särkänsalmelle kokeilemaan löytyisikö sitä siikaa. Sen verran aamupäivän sateet kestivät, että päätin vielä muuttaa suunnitelmaa sen verran, että kiersin Turun messukeskuksen ja venemessujen kautta. Loistavalla tuurilla löysin messuilta Suomalaisen kalaoppaan (siis kirjan), jota olen jo melkein vuoden etsinyt mutta joka on kustantajalta asti ollut loppu. Kansallisen kirjakaupan osastolta nappasin sen ainoa kappaleen mitä heidän varastoistaan oli messuja varten löytynyt. Messujahan mainostettiin myös vapaa-ajan kalastuksella mutta lopulta messuilla ei ollut muuta kalastukseen liittyvää kuin Kosto-Uistimen osasto ja vapaa-ajankalastajien osasto.
Messuilta suunta oli siis taas Särkänsalmelle, sade onneksi loppui kokonaan jo ajomatkan aikana, kun vielä messukeskuksen pihalla räntää sateli aika reippaasti vaakasuoraan. Hyvä niin, sai jättää autoon sadetakin. Sen verran sää kuitenkin pilasi suunnitelmaa, että tuuli kävi suoraan salmea pitkin, eikä ollut toiveitakaan, että olisi tarjentunut olla siltapilarin vieressä heittämässä onkea salmeen. "Saaren" suojassa pääsi kuitenkin uimarannan puolelta hyvin heittämään ilman hirveää tuulta.
Ykkössetillä sai heitettyä tuon parikymmengrammasen painon hyvinkin pitkälle, kelattua löysät pois ja pistettyä vavan vapatukeen odottelemaan. Kakkossetin ongelmaksi muodostui monofiilisiima, joka ei kestänyt kunnon kiskaisua vaan meni heti ensimmäisellä heitolla poikki painon lentäessä komeassa kaaressa melkein vastarannalle asti. Onneksi olin napannut mukaan myös vaimon setin, jossa oli punottu siima valmiina, joten siitä sain toisen siikaongen mereen. Kellot paikoilleen ja eikun odottelemaan kilinää.
No eihän sitä kilinää kuulunut muulloin kuin tuulenpuuskan osuessa saaren suojapuolelle. Saalista kuitenkin tuli... ja vielä sellaista, mitä en ole ennen edes nähnyt, puhumattakaan, että moista olisi saaliiksi saanut. Olin nostamassa onkea ylös kun kelatessa tuntui pikkuisen raskaammalta kuin normaalisti, ei kuitenkaan mitään kunnon vastaan pyristelyitä. Kun sain kelattua tarpeeksi, että ensimmäisen kerran pinnassa jotain näkyi, luulin vieläkin, että ylös tulee oksanpala tai jotain vastaavaa, kun tummanruskea "mötti" pinnalla käväisi. No eihän se oksa ollut, vaan kala. Ensimmäinen fiilis oli, että madeko se on kun noin paljon kiemurtelee. Sain kalan rantaan ja odottelemaan kotiin lähtöä ja tarkistusta. Kuvan kalasta lähetin vaimolle ja parille kalakaverille, ja kaikilla muillakin oletus oli, että madehan se siinä on.
Vielä hiukan ennen kuin kotiinpäin suuntasin, tuli rantaan toinenkin kalastaja. Ei ollut kuulemma muualtakaan siikaa aamupäivällä löytynyt ja hän päätti vielä Särkänsalmea kokeilla oman kalakaverinsa jo luovutettua lauantain osalta. Vilu alkoi itseäni painaa, joten kamojen pakkailun jälkeen autoon hetkeksi lämmitelemään ja vielä kotimatkalla Kirkkosalmelle käväisemään. Hetken heittelin Kirkkosalmella siikaongella, haukiuistimella sekä jigillä, mutta mitään muuta saalista ei tullut.
Kotiin päästyä aloin tarkistamaan messuilta ostetusta kirjasta mateen tuntomerkkejä ja mateen sivulla luki, että sekoitetaan usein kivinilkkaan. Pitihän se sitten tarkistaa, että mitä eroa noissa on ja tarkistuksen jälkeen se varmistui... kivinilkkahan se oli onkeen tarttunut eikä made. Mittauksen ja punnituksen tuloksina tuli 25cm ja 80g. Ei siis vielä mikään ennätyskoko mutta hyvää keskitasoa kivinilkan osalta. Ennätys moisesta kalalajista on saatu Ruissalosta ja kokoa on ollut 44cm ja 510g. Siiaton kalastuspäivä päättyi siis fongaukseen uuden lajin myötä, vaikka olisi se siika kuitenkin ollut mieluisampi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti