lauantai 26. huhtikuuta 2014

Uusien kahluuvehkeitten ja itsetehtyjen haukiperhojen testausta

Lauantai 26.4.

Ensimmäistä perhokalastusreissua odotellessa oli aika testata Perhomessuilta hankittuja kahluuvehkeitä ennen tositoimiin pääsyä. Testipaikaksi päätyi Pyhäjärvi ja tarkemmin Katismaan ja Kivikiukaan välinen pieni kaislikon reuna. Kahluuvehkeet vetäsin päälle jo vanhempien luona, joten tuli testattua myös se, miten nuo toimivat autoa ajaessa. Ja hyvinhän noilla vehkeillä pystyi ajamaan, paremmin kuin vanhoilla halppis kahluuvehkeillä. Testipaikan valitsin sillä perusteella, että pääsee kokeilemaan miten hyvin kengät pitävät niljakkailla kivillä, ja että saaliiseenkin olisi mahdollisuutta.

Rantaan päästyä perhovapa pelikuntoon ja ensimmäinen tuntuma veteen. Hyvinhän ne kengät pelittävät ja housutkin tuntuvat paljon paremmilta kuin vanhat. Niljakkaat kivetkään eivät olleet ongelma, joten seuraavaksi suunta kaislikkoa kohti. Olin tosiaan aiemmin väsännyt pari haukiperhoa, ensimmäisen kalakaverin koiran häntäkarvoista, joulukuusen koristenauhasta ja messuilta ostetusta sulasta, toisen Schlappen sulista, Tallinnasta ostetuista "korvakoru"höyhenistä, silkkilangasta ja emännän kynsilakasta :P





Ensin kokeilin tuota oranssi-punaista perhoa heitellä ja yllättävän hyvin se vedessäkin toimi kastumisen jälkeen. Toki höyhentä olisi ilmeisesti saanut olla vielä enemmän, jotta kastumisen jälkeenkin se olisi näyttänyt isommalta. Hetken heittelyn jälkeen näin veden alla ensimmäisen hauen seuraamassa perhoa. Kiinnostusta siis oli, mutta ei napannut kiinni. Hetkeä myöhemmin ilmeistyi myös toinen hauki parin metrin päähän. Silmämääräinen arvio oli, että kokoa noilta olisi löytynyt jostain kolmen ja viiden kilon väliltä, eli omaa ennätyskokoa, jos siis olisi vain napannut kiinni. Perhonvaihto, muttei vieläkään napannut. Mietein jo, että pitääkö hakea isän varastosta atrain kun hauet kuitenkin niin lähellä pyörivät. Ilmeisesti kutu ei ollut vielä loppu, joten tyhjin käsin piti lähteä jatkamaan matkaa.

Toinen paikka mihin menin kokeilemaan on "väkkäräpuun ranta". Tuossa rannassa on tosi matalaa ja pieniä kaislikoita siellä täällä, sekä yksi saari kahluuetäisyydellä rannasta. Paria ahventa ja pikkukalaa enempää ei kuitenkaan saalista näkynyt vaikka toista tuntia kahlailin, eli ilmeisesti tuo paikka ei kutuseutua ole. Päivän ainoaksi saaliiksi jäi siis pohjasta löytyneet kovat saaliit, eli golfpallot. Tarkkaan en laskenut, mutta olisikohan noita kolmisenkymmentä löytynyt sellaisesta syvyydestä, että viitsein napata mukaan. En kyllä ymmärrä miksi noitakin on pitänyt järveen paiskia/lyödä.

Silakkaa silakkaa

Silakan litkausta Ukko-Pekan sillalta

Pääsiäisen aikaan päästiin pariin kertaan kalastamaan ehdottomasti tyhmintä saaliskalaa, eli silakkaa. Ensimmäisellä reissulla oli mukana koko perhe. Sillalle kun päästiin oli porukkaa jonkun verran paikalla, eli mahduttiin vielä hyvin mukaan mutta tietenkin parhaat paikat siltojen keskeltä oli viety jo. Pikkumiehen litkaan saatiin ensimmäisenä kalaa kiinni, mutta samalla lakkasi kela toimimasta kunnolla. Piti kummaa rahina ja ei saanut kelattua ylös ellei jarru ollut melkein kokonaan kiinni. No kalat saatiin kuitenkin ylös ja pikkumies siirtyi auttelemaan isää ja äitiä kalojen ylöskelaamisessa oman vavan jäädessä odottamaan korjausta. Suurimmat monttu auki hetket koettiin kun ympärillä olleet papparaiset näkivät meidän 3v neidin ottavan ihan itse kaloja pois koukusta :)  Puolisentoista tuntia taisi sillalla mennä ja ehkä parisen kiloa silakkaa nousta. Kalastuksen jälkeen kalat appiukolle savustukseen ja odottamaan seuraavaa reissua.

Toinen reissu päästiin tekemään ihan kahdestaan lauantaina lasten jäädessä mummolaan hoitoon. Tätä toista reissua varten olin viritellyt itsetehdyn litkan emännän käyttöön. Eli päästiin testaamaan niksejä mitä on kuultu ja netistä luettu. Litkaan siis pelkästään hopeiset koukut ja löysään silmukkaan kiinni. Sillalla ei paljoa porukkaa ollut, liekö vaikuttanut se, ettei kaupat olleet auki ja papparaiset eivät päässeet kaloja myymään minnekään. Hetken kalastuksen jälkeen kävi selväksi, että itsetehty litka toimi huomattavasti paremmin kuin kaupan versio fluorisoivilla muoviputken paloilla. Ehkä voisi seuraavaa kertaa varten vielä virittää jotain heijastinnauhaa tms litkan pääsiimaan kiinni houkuttimeksi. Vajaa pari tuntia taas sillalla vietettiin ja pari-kolme kiloa kalaa nousi. Illan oudoin hetki sattui omalle kohdalle kun litkaa nostaessa tuntui kala pistävän erilailla vastaan kuin aiemmat. Kun litkan sain ylös katsoin, että kala on hiukan erimallinen, pyöreämpi, kuin silakka. Mutta vasta kun sitä irrotin koukusta totesin, että tulipahan taas saatua erikoisempi kala litkalla, ensin luulin kuhaksi hammasrivistön takia mutta varmistuksen jälkeen (pari päivää myöhemmin) totesin sen olleenkin kuore.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Perhomessut 12.3.2014

Lauantai 12.3.

Kolme reissulaista saatiin kasaan, ettei minun tarvinnut yksin lähteä messureissulle. Aamun ensimmäisen kyytiläisen nappasin Lemusta kyytiin ja matka jatkui kohti Loimaata. Loimaalle piti ehtiä kymmeneksi mutta totuttuun tapaan, olen vähän ajoissa aikatauluissa. No tulipa sitten hyvä tekosyy poiketa Loimaan Honkkarin kalastusosastolle. Messubudjetti koki pienin kolauksen siis jo Honkkarissa kun löytyi kuitusiimaa hyvällä tarjouksella. Olikohan sen lähtöhinta 65e ja rullasta maksoin 25e. Honkkarilta matka jatkui torin laidalle hakemaan toista kyytiläistä, ennen suuntaamista Ylöjärveä kohti.

Messuilla tähtäimessä oli ensimmäisenä Barry Ord Clarken esitys "Miten ottaa parempia saaliskuvia". Ihan mielenkiintoinen esitys vaikka periaatteessa neuvot olikin päteviä kaikkeen kuvaamiseen ja siten jo tuttuja ennestään. Esityksen jälkeen siirryttiin heittoaltaalle katsomaan italialaista heittotekniikan opetusta. En tiedä erosiko tekniikka muulta osin normaalista, kuin loppukiihdytyksen osalta. Mutta on se hieno katsoa kun jotkut osaa.

Heittoaltaalta jatkettiin takaisinpäin vilkaisemaan perhonsidontaa. Sopivasti osuttiin Barryn omalle pisteelle, niin ettei paikalla ollut muita, joten pääsin hiukan tenttaamaan Barrylta lisäinfoa. Kyselin lähinnä sitä, että käyttääkö hän kuvatessa jotain vesitiivistä koteloa kamerassa kun hän kahlaa joessa. Hiukan yllättäen hän ei käytä mitään suojausta. Kahlatessa hän käyttää kameran alustana kelluvaa kovamuovista isoa kameralaatikkoa. Laukuksi en tuota enää voi sanoa, kun kokoa oli about 50x50x100cm. Vedessä kuvaamisesta kommentti oli, että sitten vaan känny käyttöön, josta hän muutaman kuvan näyttikin.

Infopläjäyksen jälkeen lähdettiin kiertämään myyntipisteitä. Omalla ostoslistalla olivat kahluuvarusteet, kelluntarengas (mikäli kahluuvehkeet eivät maksa liikaa) sekä perhonsidontatarvikkeita. Rialinnan pisteellä jo katsottiin edullista kahluusettiä mutta vasta Samfishingin pisteellä setti miellytti omaa silmää. Kiertely oli kuitenkin vasta aluillaan, joten en vielä alkanut kokeilemaan. Ruodon outlet pisteellä Airflo:n kahluuhousut osui silmään, olisi saanut yli 300e:n housut 90e:llä, mutta valitettavasti koko oli liian iso vaikka merkintöjen puolesta olisi pitänyt sopia.

Kierroksen jälkeen palattiin siis Samfishingin pisteelle kokeilemaan Guideline Kispiox housuja (ovh 249e) ja Guideline Crosswater V2 kenkiä (ovh 119e). Messutarjouksena nuo olivat settinä 235e, josta vielä hiukan tinkaamalla setti lähti kotiin 220e:llä.


Hiukan siis meni rahaa kahluuvehkeisiin enemmän kuin alunperin ajattelin, mutta setinkin pitäisi olla huomattavasti parempi. Kellunrarenkaan sai siis tältä reissulta unohtaa mutta vielä ennen kotiinlähtöä loppubudjetti tuli tuhlattua Eumerin sidontatarvikkeisiin. Kassiin päätyi lopulta haukiperhokoukkuja, muitakin koukkuja, silkkilankoja yms.


Kaiken kaikkiaan ainakin omasta puolesta taas hieno messureissu, joten ensi vuonna uudestaan (toimintatonnia kerätessä)! :)