Ensimmäistä perhokalastusreissua odotellessa oli aika testata Perhomessuilta hankittuja kahluuvehkeitä ennen tositoimiin pääsyä. Testipaikaksi päätyi Pyhäjärvi ja tarkemmin Katismaan ja Kivikiukaan välinen pieni kaislikon reuna. Kahluuvehkeet vetäsin päälle jo vanhempien luona, joten tuli testattua myös se, miten nuo toimivat autoa ajaessa. Ja hyvinhän noilla vehkeillä pystyi ajamaan, paremmin kuin vanhoilla halppis kahluuvehkeillä. Testipaikan valitsin sillä perusteella, että pääsee kokeilemaan miten hyvin kengät pitävät niljakkailla kivillä, ja että saaliiseenkin olisi mahdollisuutta.
Rantaan päästyä perhovapa pelikuntoon ja ensimmäinen tuntuma veteen. Hyvinhän ne kengät pelittävät ja housutkin tuntuvat paljon paremmilta kuin vanhat. Niljakkaat kivetkään eivät olleet ongelma, joten seuraavaksi suunta kaislikkoa kohti. Olin tosiaan aiemmin väsännyt pari haukiperhoa, ensimmäisen kalakaverin koiran häntäkarvoista, joulukuusen koristenauhasta ja messuilta ostetusta sulasta, toisen Schlappen sulista, Tallinnasta ostetuista "korvakoru"höyhenistä, silkkilangasta ja emännän kynsilakasta :P
Ensin kokeilin tuota oranssi-punaista perhoa heitellä ja yllättävän hyvin se vedessäkin toimi kastumisen jälkeen. Toki höyhentä olisi ilmeisesti saanut olla vielä enemmän, jotta kastumisen jälkeenkin se olisi näyttänyt isommalta. Hetken heittelyn jälkeen näin veden alla ensimmäisen hauen seuraamassa perhoa. Kiinnostusta siis oli, mutta ei napannut kiinni. Hetkeä myöhemmin ilmeistyi myös toinen hauki parin metrin päähän. Silmämääräinen arvio oli, että kokoa noilta olisi löytynyt jostain kolmen ja viiden kilon väliltä, eli omaa ennätyskokoa, jos siis olisi vain napannut kiinni. Perhonvaihto, muttei vieläkään napannut. Mietein jo, että pitääkö hakea isän varastosta atrain kun hauet kuitenkin niin lähellä pyörivät. Ilmeisesti kutu ei ollut vielä loppu, joten tyhjin käsin piti lähteä jatkamaan matkaa.
Toinen paikka mihin menin kokeilemaan on "väkkäräpuun ranta". Tuossa rannassa on tosi matalaa ja pieniä kaislikoita siellä täällä, sekä yksi saari kahluuetäisyydellä rannasta. Paria ahventa ja pikkukalaa enempää ei kuitenkaan saalista näkynyt vaikka toista tuntia kahlailin, eli ilmeisesti tuo paikka ei kutuseutua ole. Päivän ainoaksi saaliiksi jäi siis pohjasta löytyneet kovat saaliit, eli golfpallot. Tarkkaan en laskenut, mutta olisikohan noita kolmisenkymmentä löytynyt sellaisesta syvyydestä, että viitsein napata mukaan. En kyllä ymmärrä miksi noitakin on pitänyt järveen paiskia/lyödä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti