Kuulopuheiden mukaan vihreän sävyisillä jigeillä kannattaisi paikkaa alkaa kokeilemaan, joten jigipakista ensimmäinen sinnepäin oleva jigi siiman päähän kiinni ja heitto virtauksen suuntaan. Kelaus... pysäytys... pari pyörähdystä lisää... pysäytys... pyörähdys...pysäytys... kolme pyörähdystä... ja kala kiinni! Tämän vuoden ensimmäinen kuha nousi ylös mutta valitettavasti mittaus antoi tuloksen 36cm, alamitan ollessa 37cm. Kala takaisin mereen kasvamaan ja "uutta matoa koukkuun", eli jigi lentoon.
Seuraavaksi tuli kalakaverille ohjelmaa kalan ottaessa kiinni. Ensimmäinen "se on vaan ahven" huuto tuli jo ennen kuin kalaa edes nähtiin, ja tosiaan, ahven sieltä nousi ja ihan kelpo kokoinen noin parisataa grammainen. Ja lisää seurasi, nyt vuorostaan minulle kuhan ottaessa taas kiinni. Tälläkin kertaa jäätiin alamitan alle, 35,5 senttiin, joten kala takaisin kasvamaan. Pari heittoa lisää ja taas vapa alkoi väpättää, nyt ahvenen muodossa. Päivän suurin ahven nousi ylös ja taisi samalla olla suurin saamani ahven puntarin noustessa 280 grammaan. Kaikkiaan minulle tuli siis kolme kalaa ensimmäisillä kuudella heitolla, joten pakko myöntää paikan olleen hyvä vaikka kuhien koko hiukan jäikin harmittamaan.
Jonkun ajan päästä kalakaveri tunsi jonkun ison käyvän jigissä kiinni mutta pääsevän irti. Muutama heitto lisää samaan suuntaan ja vapa taipui kunnolla ison hauen käydessä jigiin ahnaasti kiinni. Vihdoin päästiin testaamaan Salmon haaviakin ison kalan kanssa ja hyvinhän se näytti toimivan kun kala rannalle saatiin. Vaaka näytti kolmea kiloa kalakaverin ensimmäisen tänäkesäisen hauen painoksi.
Jonkun ajan päästä kävi itselleni kolmaskin kuha näyttäytymässä, mutta edelleen jäätiin mitasta vaille pari senttiä eli 35cm. Paikka alkoi selvästi rauhoittua tuulen noustessa (tai muuttaessa suuntaa, että osui paremmin kohdalle). Vielä ennen siirtymistä seuraavaan paikkaan nappasin yhden ahvenen lisää ylös, puntariin en viitsinyt pistää kun oli selvästi edellistä pienempi, noin parisataa grammainen.
Ennen kotiin paluuta käväistiin vielä Raisionlahdella kokeilemassa, josko kuhaa sieltä löytyisi. Paikalla oli kuitenkin jo kolmen ulkomaalaisen miehen porukka parhaalla paikalla, joten jouduimme tyytymään sillan alusiin. Muutenhan siltojen altakin kalaa yleensä varmasti löytyy, mutta nyt oli vesi niin matalalla, että sitä oli tuskin nimeksikään. Kun olin tartuttanut kolmeen kertaan jigin pohjaan (tai pohjassa jo oleviin siimoihin) ja katkonut siimani, aloin jo luopua itse toivosta, että mitään kalaa tuolta löytyisi. Kalakaveri kuitenkin päätti vielä testata yhtä heittosuuntaa paikalla olleiden antaessa meille hiukan lisää tilaa. Tuloksena olikin tuosta suunnasta yksi 35cm kuha ja toinen tärppi. Myös ulkomaalaisilla kavereilla näytti kaloja tulevan tuolla hetkellä ja näin ainakin kolmen kuhan pääsevän takaisin mereen kasvamaan, propsit siitä heille etteivät ottaneet alamittaisia ylös.
Kuhaa ei siis syötäväksi asti saatu, joten oli tyytyminen niihin kolmeen ahveneen, jotka ensimmäisestä paikasta ylös saatiin. Odottelin jo matkalla kotiinpääsyä kauhun sekaisin tuntein... emäntä ei ole kotona, joten joudun itse kalat fileeraamaan. Niinhän siinä taas kävi, että fileeraamisesta tuli lähinnä teurastusta, mutta ahvenilla sentään tuota viitsii treenata (mahdolliset kuhat olisin kyllä säästänyt osaavampiin käsiin). Lisää treeniä ja kenties parempi veitsi hankintaan, niin ehkä pannulle asti päätyy hiukan enemmän syötävää :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti