Tuossa talven aikana tuli hommattua Vision Vipu #3 -vapa purokalastelua silmällä pitäen. Aluksi ajattelin, että olisin mennyt vanhan #5 luokan kelan ja siiman kanssa tuolla, mutta kelapa ei kiinnikkeisiin mahtunut. Jos perinteeksi muodostunut Perhomessureissu Ylöjärvelle toi ratkaisun tuohon ongelmaan kun messuilta käteen jäi uusi kela ja siima tuota "pikkuvapaa" varten. Toki messuilta jäi käteen muutakin, Visionin kahluutakki, imukupeilla kiinnittyvä vapateline autoon ja vähän muuta pienempää.
Särkien kutu pääsi testitantereeksi tuolle pikkuvavalle. Parina päivänä jo ehtinyt meren rantaan "leikkimään" särkien kanssa ja kivaltahan tuo vapa tuntuu jo parisataa grammasten särkien kanssa. Varmasti hauska peli pohjoisessa harjusten kanssa. Tulipa tuossa toisena "leikkipäivänä" myös äkäisempi kala perhoon kiinni. Alkuun ajattelin, että isompi ahven olisi jäänyt kiinni mutta kotona suoritetun tarkistuksen jälkeen oli lajina sorva... uusi tuttavuus siis taasen listalle.
Mutta viralliseen perhokauden avaukseen... eli koskelle...
Nautelankoski 29.4.
Edeltävällä viikolla alkoi Sami kyselemään ehtisinkö joku päivä Nautelaan mukaan kautta availemaan (ja näyttämään mallia?). Samihan ei vielä ollut perhoa uitellut aikaisemmin, joten pakkohan sitä oli aikaa löytää reissulle, ei niin etteikö kauden avaus olisi itseäkin houkutellut :)
Harmillisesti koko päiväksi oli luvassa sateita, mutta homma oli sovittu, lastenvahdit hoidettu paikalle ja fiilis korkealla säästä huolimatta, niin koski kutsui aamulla heti kuuden jälkeen. Liedon aseman SEOlta aukeamisen jälkeen luvat taskuun ja koskelle. Itse otin samantien vuosiluvan, niin tulee varmasti käytyä useammankin kerran "lähimmällä" koskella. Aurajoesta kun on kyse, niin totesin viisaammaksi ottaa C&R luvan.
Museon parkkiksella kun laitoin kamoja kuntoon ja hynttyitä niskaan, totesi Sami jossain välissä, että näyttää kuin joku erikoisjoukkojen mies valmistautuisi tehtävään. Ja onhan tuo toisaalta ihan paikkansa pitävää, tehtävänä saada saalista, tai ainakin hyvä mieli ja nautintoa luonnosta. Toki on sitä joskus itsekin miettinyt, että roudaako koskella liikaa tavaraa mukana... mutta pitäähän sitä "varoiksi" olla kaikenlaista.
Meren rannalla oli jo hiukan heittoa haettu kohdilleen, niin yllättävän hyvin lähti homma käyntiin. Pikkuhiljaa Samin kanssa kalasteltiin koski alas asti ilman tärppejä. Kosken alla jo mietittiin, että onkohan istutuksia vielä tälle vuodelle tehty. Ilmeisesti vesi on vielä sen verran vilposta, ettei edes särkeä/säyneä/ahventa mistään napannut. Parisen tuntia taisi tuossa ensimmäisessä laskussa mennä ja itsellä oli aamupalan aika. Autoille kun päästiin, totesi Sami tuon parin tunnin rämpimisen sateessa riittäneen hänelle ensimmäiseksi kerraksi. Jonkin aikaa autoille höpistiin niitä näitä ennen Samin lähtöä. Ehdein kaivella aamupalan esiin kun paikalle pöllähti toinenkin kalastaja. Oli onneksi ihan mukava tapaus ja höpöteltiinkin heti istutuksista, ottiperhoista yms. Hän oli sitä mieltä, että ensimmäinen istutus olisi juuri tehty, ja että kirjolohta varmasti olisi suvantopaikoissa syvemmässä vedessä.
Aamupalan jälkeen lähdin siis tekemään uutta laskua ja tällä kertaa pommitin enemmän suvantopaikkoja mutta edelleen ilman tärpin tärppiä. Viimeisessä suvantokohdassa oltiin tuon kaverin kanssa taas samaan aikaan ja höpöteltiin lisää kaikenlaista. Hän ihmetteli myös kalojen ja veden vähyyttä koskessa, yhden turvan oli kuitenkin napannut juuri tuosta suvannosta. Lähdin taas kävelemään takaisin ylöspäin kun nenään tuli hirveä palaneen käry. Kun pääsin ylimmäiseen suvantopaikkaan näin isomman auton jumissa museon mäessä. Kärykin siis oli mitä ilmeisimmin tullut tuolta... olivat polttaneen kytkimen autosta. Saivat kuitenkin auton lopulta sieltä liikkeelle ja näin ensimmäisen pintomisen suvannossa. Päätin kuitenkin käväistä hiukan syömässä ennen seuraavaa laskua.
Tuo toinen kaveri oli jo ehtinyt autolleen ja oli myös popsimassa evästä. Totesi auton olleen istutusauto, joten kohta saataisiin kalaa. Hän ehti koskelle takaisin ensimmäisenä ja ensimmäiseen suvantoon johon kalat tiputetaan. Itse suuntasin ensimmäiseen joenmutkaan. Kauaa en ehtinyt heittelemään kun siiman päässä tuntui mukava nykäisy ja pyristely alkoi. Mitään hirveän isolta ei kala tuntunut ja ensimmäisen kerran pinnassa käydessään varmistui pieneksi kirjoloheksi. Hetken taistelun jälkeen kala väsähti ja pääsi haavin pohjalle. Kuva muistoksi, suurinpiirtein mittaus n. 40cm ja kala pois haavista polskimaan vapauteen. Viime kesältä tuttu keltainen perho oli toiminut taas.
Hetken pommitin vielä samaa paikkaa ilman tapahtumia. Kun käännyin yläjuoksulle päin näin kaverilla olevan kirjolohen kiinni. Oli ilmeisesti hiukan isompi tapaus kun tuntui pistävän hanttiin pitemmän aikaa. Siinä hiukan huudeltiin puolin ja toisin, itsellä saldona tuo yksi kirjolohi, kaverilla pari kirjolohta ja pari pientä taimenta, kaikki siis luultavasti juuri tulleesta istutussatsista. Itse lähdin vielä hetkeksi alajuoksua kohti katsomaan, josko kaloja olisi jo sinne asti eksynyt, mutta toivo oli turha. Kellon lähestyessä kotiinlähdön aikaa lähdin kävelemään autoa kohti. Matkalla liittyi tuo kaveri taas seuraan mukanaan arviolta parikiloinen kirjolohi. Hän oli myös lähdössä jo kotia kohti ja oli napannut viimeiseksi ruokakalan mukaan.
Sateesta huolimatta reissusta jäi siis hyvä fiilis, paras kauden aloitus ehdottomasti tähän mennessä :) Ja nythän on vuosilupa taskussa, niin voi käydä koskella vaikka aina työpäivän jälkeen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti