Kuusamo vko 31

Ennen Kuusamoa...

Pikkumiehen pitkään kinuttu virveli oli pakko hommata jo ennen reissua, kun sopiva osui kohdalle. Abu Garcian junior umpikela löytyi Prismasta ihan siedettävään hintaan. Reissun päällä käytiin myös Keskisen kaupassa pyörimässä ja sieltä pikkumies sai oman punaisen kalapakin ja siihen hiukan täytettä. Omaan kalustoon tuli lisää #6 kelluva perhosiima ja muutama Rapalan ruohikkouistin.

Lauantai 27.7.

Perillä Kuusamossa. Ensimmäinen pitstop kauppoihin. Vielä ei Prismassa ollut perinteistä -50% kalastustarvikkeista, joten sieltä ei mitään varsinaista kalastustarviketta jäänyt käteen. Vaateosastolta kuitenkin löytyi kalastelua ja vaeltelua varten -30% alesta uusi takki, tosin ennusteet näyttää siltä, että tällä reissulla ei takkia vielä tulla tarvitsemaan. Kuusamon Tärpistä isän käteen jäi pari aleverkkoa ja itse nappasin mukaan 4g pikkuvaapun koskikalastusta varten.

Iltaruuan jälkeen oli vuorossa reissun ensimmäinen kalastushetki. Ensin pikkumiehelle opastus virvelin käytöstä ja se menikin perille heti. Rapalan ruohikkouistin lensi jo ensimmäisillä heitoilla komeassa kaaressa (ja kyllä, isukki oli ylpeä ;). Tuolta ensimmäiseltä lammikolta saaliina oli kummipojalle yksi ahven ja emännälle ongella toinen moinen.

Pikkuihmisten nukutusaikaan lähdin itse lähimmälle lammikolle kokeilemaan, josko tuostakin jorpakosta haukea löytyisi. Jonkun aikaa sai heitellä ennenkuin ensimmäinen vana pinnalla seurasi uistinta. Muutamalla heitolla joku tuntui uistinta "tönivän", mutta olisikohan ollut ahvenia kun ei saanut uistimesta kiinni. Paikan vaihdon jälkeen 50m sivummalle nappasi kiinni. Uistimen reitistä noin 90 asteen kulmassa kymmenen metrin päästä lähti taas pintavana suoraan uistinta kohti ja hiukan ennen rantaa noin 500g hauki otti kiinni. Eihän tuosta ollut syötäväksi, eikä kyllä edes viitsinyt kuvaa ottaa moisesta sintistä, eli takaisin kasvamaan. Vielä kokeilua toisella pienellä lammikolla, mutta sieltä ei mitään eloa löytynyt pikkuisia ahvenia lukuun ottamatta, joten päivä oli pulkassa.


Sunnuntai 28.7.

Sunnuntai menikin kalastuksen osalta melkein ohitse. Päivällä pelailtiin petankkia, mölkkyä ja frisbeegolfia ja tuskasteltiin kelin kuumuutta. Vasta illalla käytiin pikkumiehen kanssa taas treenaamassa virvelöintiä ja tulihin siinä itsekin hiukan samalla heiteltyä. Sama juttu kuin lauantai-iltana, joku kävi "pökkimässä" uistinta muttei saanut kiinni.

Myöhemmin illalla lähdettiin emännän kanssa vielä veneellä liikenteeseen lähilammikolle. Emäntä sai ongella heti ensimmäisellä heitolla ahvenen. Vielä toinenkin pienempi ahven nappasi onkeen kiinni, mutta uistimiin ei nypyn nyppyä tullut. Mäkäräiset häiritsivät niin pahasti, ettei kauaa veneessä viihdytty vaan lähdettiin saunomaan.

Maanantai 29.7.

Työpäivä :(  Työkaverin onnettomuuden vuoksi loma vähän lopsahti ja pitää tehdä töitäkin. Pikkumies kuitenkin lähti pappan kanssa taas heittelemään rantaan ja nappasi ensimmäiset ahvenensa virvelillä :)  ja kyllä isukki oli taas ylpeä vaikka harmittikin ettei itse ollut rannassa tapausta näkemässä (ja kuvaamassa).

Iltaa odotellessa, jos vaikka Naatikkajoki kutsuisi iltasella kun työpäivä on ohi.

Keli oli niin kuuma, ettei joelle kannattanut lähetä. Mittari näytti 28 astetta varjossa. Illalla lähdettiin emännän kanssa kuitenkin Kitkajärvelle hiukan heittelemään ja onkimaan. Virvelillä ei edelleenkään mitään napannut mutta onkiminen toimi. Parisen tuntia ja ämpärissä oli 2,7kg ahvenia, suurimmat n. 160g eli ihan ok kokoa syötäväksi. Huomenna savupyttyyn ja eikun syömään.

Tiistai 30.7.

Vihdoin keli näytti sopivammalta joelle lähtöä ajatellen. Neljän maissa käytiin hakemassa vuorokauden luvat Naatikkajoelle. Naatikan "naaraus" aloiteltiin viime vuodesta nakuttamaan jääneestä paikasta alajuoksulta. Emäntä sai ensimmäisen kalansa perholla n. 10min aloituksen jälkeen. Kiinni jäänyt oli 25cm harjus. Muitakin pieniä kaloja näkyi ja hiukan myöhemmin nappasi yksi myös minulla kiinni. Elämäni ensimmäinen taimen, kokoa oli kylläkin vain kymmenisen senttiä.

Pikkuhiljaa siirryttiin yläjuoksua kohti, jossa yhdestä pienestä sivu-uomasta nappasi toinen tammukka kiinni. Tämä toinen tapaus oli jo pikkuisen isompi, arviolta noin 15cm, hyppäsi takaisin uiskentelemaan ennen tarkistusmittausta.

Vielä viimeiseksi illalla lähdettiin etsimään kotaa, joka piti olla vielä ylempänä yläjuoksulla. Autolla pääsi noin kilometrin päähän, josta sitten käveltiin polkua ja pitkospuita pitkin joelle asti. Perillä odotti komea kota ja muitakin kalastajia... jotka olivat tulleet autolla perille asti. Hiukan tarpomisen jälkeen harmitti kuulla, että autolla pääsee sinnekin asti toista kautta.

Keskiviikko 31.7.

Aamusella pikkuväen herättyä lähdettiin uudestaan Naatikalle etsimään isompia kaloja. Hiukan aikaa ensin pintaperhoilla mutta mitään ei jäänyt kiinni. Pienen kahlailun jälkeen näin hiukan syvempää paikkaa, joten vaihdoin uppoperhon kiinni. Ensimmäisellä heitolla nappasi. Hiukan isompi harjus jo, eli mittaa 28cm. Vain pari senttiä jäi uupumaan alamitasta, joten päästettiin kasvamaan vielä. Samoilta paikoin ruohikon reunasta nappaili myös pieniä ahvenia kiinni. Perhostelin pikkuhiljaa alajuoksullepäin mutta kaloja ei siellä edes näkynyt, saatikka että olisi ottanut kiinni.

Vielä ennen mökille paluuta käytiin kokeilemassa yksi sillan alus, josta viime kesänäkin isompia harjuksia löytyi. Tälläkin kertaa näkyi sillan alla heti harjuksia. Pari pientä nostin ensin ylös ennenkuin n. 40cm harjus nappasi kiinni. Viisas kala, pitää myöntää. Pohjassa pystyssä ollut oksa oli kalan pelastus, harri kiersi oksan ympäri monta kertaa ja sai siiman irti. HARMITTI. Yhtä isoa harria ei toista sitten näkynytkään. Pieni ahven nappasi hetkeä myöhemmin kiinni. Sitä ylös kelatessa myös hauki kiinnostui ahvenesta ja iski useamman kerran ahventa kylkeen. Hetkeä myöhemmin oli tuo hauki perhossa kiinni mutta syöksyi oksan alle piiloon ja perho irtosi suusta. Hauki oli arviolta kilon luokkaa.

Tuolle sillalle tullessa oli eräs vanhempi mies pysähtynyt kauppareissulla myös sillan pieleen ja tuli juttelemaan. Kehui kovasti mökkinsä läheistä lampea hyväksi ahven- ja haukipaikaksi ja tarjosi venettäänkin käyttöön. Tarjoukseen ei tartuttu, mutta sillan alla kalastellessa appiukko soitteli, että tuo samainen mies on nyt hänen autonsa kyydissä ja ovat menossa katsomaan tuota lampea ja venettä. Eli iltasella suunta taitaa olla sitten Naatikkalammelle.

Appiukko ja isä lähtivät jo päivällä tuonne lammelle. Emäntä ja minä lähdettiin "salaisen" sillan alle etsimään määrämittaista harria. Tuo aiemmin päivällä perhon vienyt harri oli taas paikalla, kultainen perhonpää suupielestä roikkuen. Kovasta yrityksestä huolimatta ei harrit napanneet kiinni mihinkään perhoon. Vain yksi isompi ahven nappasi perhoon, 220g.

Paikan vaihto Ala-Kitkan sillalle. Itse heittelin virvelillä ja emäntä onki ahvenia taas maanantai-iltaiseen tahtiin. Hetki kun oltiin sillalla oltu, niin appiukko soitteli että missäs ne kalan fileroijat on, kylmälaukussa kun on kymmenen kiloa ahventa. Ehkä tuossa hiukan oli liioittelua mutta paaaljon niitä oli ja isoja, suurin punnittiin 420g painoiseksi. Juuri ja juuri päivä riitti kaikkien filerointiin ja perkaamiseen. Osa menee pakkaseen ja osa syödään huomenna.

Torstai 1.8.

Torstaina kalastuksen osalta päivä jäi aika lyhykäiseksi. Illalla muksujen mentyä nukkumaan lähdin kiertelemään lähimmän lammikon rantoja, etsien isompaa haukea. Useammassakin paikassa olisi sellaiset parikymmentäsenttiset hauet halunneet väkisin tulla mukaan mutta eipä nuo saaneet uistimesta kiinni. Sama juttu ahventen kanssa, kävivät kyllä ankarasti tönimässä ja näykkimässä Rapalan ruohikkouistinta mutta olivat liian pieniä saadakseen sen suuhunsa. Eli sitä isompaa haukea ei ainakaan lammen noilta rannoilta päässyt tavoittamaan, tai sitten ei ollut syöntituulella.

Perjantai 2.8.

Ei enää kalastusta, vaan välineitten pakkailua ja kotimatkan suunnittelua.

Jokohan se ensi vuonna sitten löytyisi se Kuusamon isokin saaliskala...?

Kumiveneen neitsytmatka 3.7.

3.7. keskiviikko

Lasten vienti mummulaan Säkylään aamusella ja hiukan etätöiden tekoa. Keli näytti aika huonolta kumiveneen neitsytmatkaa varten, ukkoskuuroja koko aamupäivän. Onneksi puoliltapäivin alkoi sää selkenemään sen verran, että kokeilemaan päätin lähteä. Alustava suunnitelma oli mennä Pyhäjärvelle "väkkäräpuun" rannan ja kirjarannan välisen kaislikon reunaan mutta tuulen suunnan vuoksi suuntasinkin Köyliönjärven päähän Kankaanpäähän.

Vene laatikosta esiin ja eikun pumppaamaan. Hetkeä myöhemmin vene täynnä, oletettavasti tarvittavat välineet veneessä ja eikun menoksi. Hyvin siihen yksi mies mahtuu kalastelemaan mutten kyllä kaksin tuolla lähtisi liikenteeseen. Pari tuntia kaislikon reunan kiertelyä mutta haukia ei näy missään, liekkö ne pelästyneet ukkosia ja painuneet syvemmälle tai kaislikon sisälle.

Kumiveneestä jäi ihan hyvä fiilis vaikkei siis saalista ensimmäisellä reissulla tullutkaan. Pieni ankkuri pitää hommata, sen verran helposti tuuli näytti purtiloa kuljettelevan. Keskivartalon lihaksiakin olisi syytä treenata jos pidempiä reissuja tuolla kumiveneellä tekee.

Seuraavaa reissua odotellessa...

Taivassalosta uutta kalapaikkaa...

1.7. maanantai

Illalla lasten jäädessä mummolaan yökylään päätettiin lähteä emännän kanssa etsimään uutta kalapaikkaa Kustavista päin. Ihan Kustaviin asti ei tarvinnut ajella kun tien vierestä löytyi sopivalta näyttävä sillan vieri. Paikalla oli jo pari onkimiestä mutta emme antaneet heidän häiritä vaan jäimme edelliseen kaislikkoväliin.

Emäntä alkoi laittamaan onkea kuntoon ja pitihän sitä itse kokeilla kaislikoitten reunat läpi, että onko haukia paikalla. Muutama heitto ensin toiseen reunaan, ei liikettä. Sitten vahinkoheitto toisen kaislikon reunaan niin, että viehe jäi roikkumaan ilmaan mutta hipaisi veden pinnan rikki... ja hauki hyppää kokonaan veden pinnan yläpuolelle muttei ihan osu uistimeen. Seuraava heitto samaan paikkaan ei tuota tulosta mutta kolmanteen napsahtaa. Ensituntuma oli, ettei hauki olekaan niin iso miltä hypätessä näytti mutta ilmeisesti se oli vain uuden vavan ansiota, ettei tuntunut niin pahalta kuin vanhalla vavalla. Rantaanpäin kelatessa hauki kävi muutaman kerran pinnassa ja emäntä alkoi etsimään haavia ja puntaria esiin.

Taas tuli todistettua, ettei perhosteluhaavissa oikein koko riitä haukiin (mitenhän sitten koskilla, jos joskus sieltä jotain isompaa saa?). Hauki saatiin ylös ja puntariin tuli lukema 2.02kg, eli kesän toiseksi suurin tapaus. Hauen näyttö paikalla olleille onkijoille ja eikun takaisin mereen kasvamaan. Loppuilta menikin sitten suurelta osin onkiessa heikkoa saalista, muutama pikkusintti salakkaa ja ahventa. Vielä ennen paikalta lähtöä kokeilin sillan toiselta puolen kaislikon reunasta haukea. Pari kertaa joku yritti kiinni mutta saikohan sen verran naarmuja leukaan, ettei sitten lopulta ottanut kunnolla kiinni ollenkaan.

Kesäkuusta....

Kesäkuu vierähti ohi nopeasti lääkekuurien kera, joten kalastusreissuja ei paljoa tullut tehtyä.

... sen sijaan, hankintoja tuli hiukan tehtyä.

Eräänä kuumeisena lauantaina (kun piti olla Raumalla kalastamassa) satuin lueskelemaan Turun Sanomista Bauhausin mainosta. Ja silmiin osui -30% ale kumiveneistä. Pitihän sitä lähteä katsomaan löytyykö Fish Hunteria. Sellainen löytyi (Fish Hunter 250), vieläpä pakettina moottorin, akun ja airojen kera.

Tallinnan reissulla löytyi myös uusi tuttavuus eli Salmo-ga Kalale (http://salmo.ee/et). Jos oikein ymmärsin, niin tuo olisi Viron suurin kalastusvälineitten valmistaja. Pikastopilla liikkeestä jäi käteen Salmon omat vavat, Taifun Picker 270 (virvelivapa) sekä luokan 6/7 perhovapa. Hyvä maku jäi liikkeestä, joten varmasti seuraavillakin reissuilla lahden eteläpuolelle, tulee tuolla käytyä.

Askainen 1.6.

1.6. lauantai

Emäntä lähti töihin YO-juhliin ja lapset meni mummolaan hoitoon, jotan oma suuntani oli Askaisiin haukirantaan. Parikymmentä heittoa Rapalan Weedless ja ensimmäinen hauki seurasi uistinta rantaan asti. Hiukan myöhemmin ensimmäinen nappasi kiinni, painoa vain n. 700g, joten pääsi takaisin kasvamaan.

Kalakaverilta soitto, että missä ollaan, joten seuraa oli tulossa. Ennen kuin kalakaveri pääsi paikalle nappasi iso kiinni. Se pisti jo hanttiin kunnolla, eikä meinannut nousta rantaan, joten annoin hiukan löysää ja hain haavin ylempää kalliolta, jotta sain hauen ylös. Hauki hakkasi itsensä verille rantakiviin, joten se oli pakko ottaa mukaan.

Punnituksen jälkeen tulos oli kuvassakin näkyvä 2,76kg, eli jo kunnon kokoinen tapaus. Kun vertasin tuota aiemmin saamiini (punnitsemattomiin) haukiin, niin taisi olla tämän pojan suurin koskaan saama hauki.

Kalakaverin tultua paikalle, ei enää kalaa noussut ylös, kolme haukea oli meillä kiinni, mutta pääsivät kaislikoissa karkuun. Mutta tästä on hyvä jatkaa vielä suuremman hauen saalistusta.

Viikko Pyhäniemessä, Kihniössä

24.5. perjantai

Aamupäivä kului pakkaushärdellissä, mitään ei ollut vielä valmiiksi pakattuna, ja autokin täyttyi uhkaavaa vauhtia koko perheen tavaroista. Kahden maissa päästiin lähtemään liikenteeseen ja hiukan kuuden jälkeen alkoi Pyhäniemen kyltit näkymään.

Autojen purku ja ensimmäinen porukka veneen kanssa Kankarinjärvelle haukea etsimään. Ja ensimmäistä kertaa tänä keväänä niitä todellakin löytyi. Itse jäin ensimmäisestä porukasta pois nukuttamaan pikkuväkeä mökille. Emäntien kyllästyttyä tehtiin vahdinvaihto ja pääsin itsekin kokeilemaan. Ensimmäisellä reissulla suurin hauki oli ollut n. 640g ja monta muuta pienempää napannut kiinni ja päässyt&päästetty karkuun.

Soudeltiin pikkuhiljaa Pyhäniemen rantaa pitkin ja sieltä se sitten nappasi, ihan rantavedestä, illan suurin hauki omaan vieheeseeni. Mökillä tarkistuspunnitus paljasti painoksi 1640g, eli ihan sopivaa kokoa uuniin laitettavaksi tuon aiemman hauen kera. Pienempiä haukia näkyi tälläkin kertaa moneen otteeseen, eli ainakin haukia järvessä riittää.

25.5. lauantai

Lauantai oli jo perjantaina päätetty pyhittää perhostelulle, eli emännät jäi pikkuväen kanssa mökin viereiseen leikkipuistoon järven rantaan ja me suuntasimme aamulla lupapaikan auettua hakemaan 12h kalastulupaa Kihniön taimenkoskille. Luvat taskussa suunta siis lähimmälle koskelle Ylisellekoskelle, johon valitettavasti oli jo jotkut ehtineet juuri ennen meitä. Eli auto ympäri ja seuraavaan paikkaan Myllykoskelle. Sieltä ei vastaan tullutkaan ketään, joten kamat päälle ja kantoon ja perhot veteen. Hetki perhon uittelua ja napsahti. Hetken jo toivo eli taimenesta kun näytti näkyvän tummaa kylkeä ja evää... mutta ei, niin uskomattomalta kun se tuntuikin, niin sieltä nousi pieni lahna. Hetki tuon jälkeen tulikin jo soitto, että pikkuväki haluaa makkaranpaistoon, joten suuntasimme takaisin Ylisellekoskelle, jossa on nuotiopaikka.

Makkarat pötsissä oli hyvä lähteä seuraavia koskia etsimään. Koskelankoski oli seuraavana kohteena. Sielläkin parkkipaikalla oli jo vastassa auto, joten päätettiin jäädä yrittämään heti kosken yläpäähän, jossa ei ketään näkynyt kalastavan. Hetkeä myöhemmin saatiin vielä lisää seuraa, joka häiritsevästi pomppi välillä siinä heti meidän alapuolellamme siimojen tiellä. Muutama kala Koskelankoskella nähtiin mutta mitään ei kiinni saatu.

Vielä ennen ruokataukoa ehdittiin vähäksi aikaa katsastamaan vielä viimeistäkin koskea, eli Kuorekoskea. Sillan alapuolella kosken osuus oli todella lyhyt mutta jokeen kaatuneen koivun luona näkyi paljon toivottua elämää. Kauaa ei tarvinnut tuolla yritellä kun pieniä sinttejä alkoi nappimaan kiinni. Noiden pienten kalojen tunnistaminen osoittautui hankalaksi. Vimpa voisi olla, mutta olisiko sitä näin kaukana merestä. No, joka tapauksessa kaikki pienet päästettiin takaisin jokeem kasvamaan ja ruokatauko kutsui.

Ruokatauko venyi päiväunien verran, jonka jälkeen lähdettiin takaisin Koskelankoskelle etsimään isompaa kalaa. Muutama näköhavainto ja yksi hetkellinen otti oli, mutta mitään ei ylös asti tullut.

Lupa-ajan loppu lähestyi joten kamat kasaan ja suunta mökille. Antoisa päivä kuitenkin vaikkei kunnon saalista tullutkaan. Kyllä se vaan aina luontoihmisen sielua parantaa olla päivä keskellä luontoa, koskea, tuntea kuohujen voimaa ja katsella ympäröivää luontoa ja ylilentäviä vesilintuja (kaakkurin, telkän ja heinäsorsan olin tunnistavinani).

26.5. sunnuntai

Aamusella kutsui taas järvi meitä hienossa auringonpaisteessa. Mutta kuinka ollakaan, niin oli kutsunut muitakin ja airollista venettä ei rannasta enää löytynytkään. Joten kamat kantoon ja Pyhäniemen rantaan haukia jallittamaan ja odottelemaan veneen vapautumista. Jokunen hauki ehdittiin kaislojen seasta saada ennenkuin vene saatiin käyttöön.

Veneen kanssa lähdettiin kiertämään Pyhäniemen rantaa pitkin ja noita reippaasti alle kiloisia haukia tuntui tulevan paljon. Ylös asti noita ei tosin otettu kuin siinä tapauksessa, että oli liian pahasti nielaissut koukut. Haukien lisäksi löytyi järvestä myös muutama ahven, isoimmalla oli kokoa puolisen kiloa.

Päivä kului nopsaan ja ruuan jälkeen olikin sitten jo porukan harvenemisen aika, osalla työt kutsuisivat heti aamusella.

27.5. maanantai

Niin karua kuin se onkin, niin lupaukset täytyy pitää, eli kesken loman piti tehdä yksi päivä töitä. Siinä se päivä sitten kuluikin "mukavasti" seitsemästä puoli kolmeen töitä tehden, niin ettei ehtinyt edes syömään välillä.

Iltapäivällä lasten kanssa leikkipuistoon ja pyykinpesuun pyykkituvalle. Sen verran tuntuu viikonloppu verottaneen happimyrkytyksen kera miehen kuntoa, ettei jaksa edes illalla lähteä enää järvelle. Joten välipäiväksi kalastuksesta muodostui tämä maanantai.

28.5. tiistai

Tiistaistakin meinasi muodostua kokonaan välipäivä kunnes illalla puoli kymmenen jälkeen päätin lähteä kokeilemaan jigillä kuhaa lähimmän syvänteen reunoilta. Monen erilaisen jigin kokeilun jälkeen ei tullut nypyn nyppyä, joten vaihto uistimiin. Edelleenkään ei nypyn nyppyä eli paikan ja saaliskalan vaihto, kaislikon reunaan haukea etsimään.

No eipä sitä haukeakaan löytynyt niemen kärjestä, joten soutelin saaren suojaan. Sieltä se ensimmäinen kala nappasi kiinni, ahven, joka oli yhtä iso kuin uistinkin. Vielä toinenkin pikkuahven ja siirryin saaren toiselle puolen. Sieltä ne hauet sitten vihdoin löytyivät. Neljä nappasi kiinni mutta kaikki edelleen pieniä, arviolta 500g molemmin puolin, joten takaisin järveen kasvamaan.

Vielä piti venevalkamasta kokeilla muttei käynyt kuin yksi hauki kurkkaamassa veneen vieressä.

29.5. keskiviikko

Aamupäivä kului muksujen kanssa touhuillessa ja illalla muksujen mentyä nukkumaan pakkasin kamat autoon ja lähdin Pyhäniemen toiselle puolen. Tarkoituksena pistää videokamera pystyyn rannalle ja kokeilla josko se hauki nappaisi perhoon kiinni. No eihän niistä hauista linssiluteiksi ollut, ei edes näkynyt seuraamassa oranssia perhoa. Tunnin yrittelyn jälkeen vaihto uistimiin. Vieläkään ei tahtonut haukea löytyä, mahdoinkohan pelotella ne kahlaamisella pakoon. Pari haukea kävi uistimen perässä kurkkaamassa ihan nenän edessä mutta saalista ei siis tullut.

Kuhaa Kuusiston sillan alta

21.5. Maanantai

Kalakaverin odottelua Auranlaakson ABC:llä ja sitten suunta kohti Kaarinaa ja Kuusiston siltaa. Ensimmäinen kerta kyseisellä sillalla ja ensimmäinen kerta kunnolla kuhaa kalastamassa. Eilen tutkittu Motonetin kuhan turmat ja jokunen jigikin käteen jäi. Siinäkin suhteessa ensimmäinen kerta, että varsinaisesti jigaamassa ei ole koskaan tullut käytyä.

Ranta aika täynnä kummallakin puolella salmea, onneksi meillekin paikka löytyy ja eikun kokeilemaan jigailua. Lukuisia tekniikkakokeiluja, pohjajumeja ja yhtä paikanvaihtoa myöhemmin se tapahtuu, kalakaveri saa ensimmäisen kuhansa. Mittaa hirmulla oli n. 28-29cm, eli alamittainen, joten pääsi vielä takaisin kasvamaan. Hetki myöhemmin myös omaan jigiini isketään kiinni. Ihan samaan mittaan en pääse vaan omani on n. 25cm, joten kasvunvaraa jäi tuollekin. Reissun tavoitteet siis saavutettu, kumpikin sai kuhan ja oppi ainakin yhden toimivan tekniikan.

Näytti varsinkin ulkomaalaisilla kanssakalastajilla olevan periaatteena ottaa kaikki, mitä ylös nousee. Tuolla tavalla sitä alamitan täyttävää kuhaa harva saa, kun pienet ei saa kasvaa isoiksi asti.

Saldo: 1 kuha, n. 25cm

Silakkaa sillan alta

Maanantai 13.5.

Elämäni ensimmäistä kertaa kävin ostamassa litkan Turun Motonetista (kannattaa muuten vierailla, jos jotain kalastustarviketta tarvitsee). Pienen briiffauksen jälkeen litka kiinni virveliin ja etsimään Ukko-Pekan sillalta Naantalista sen verran tilaa, että mahtuu kalastajien joukkoon.

Siima löysälle ja pari nypytystä... ja kyllähän se silakka heti nappasi kiinni. Toisen kerran litka veteen ja neljä kalaa kiinni. Helppoa kalastusta, tyhmiä kaloja. Ei vieläkään oikein ymmärrä miksi ihmeessä kala ottaa tyhjään koukkuun kiinni, ja vielä vähemmän sitä, miksi silakoita oli koukuissa kiinni jos jostakin kohtaa kroppaansa.

Kolme tuntia myöhemmin väki oli sillalta jo vähentynyt huomattavasti ja ämpärikin alkoi olla täynnä kalaa. Toinen samanmoinen määrä kalaa oli viskelty takaisin mereen pienuutensa vuoksi.

Kaiken kaikkiaan siis hyvinkin kalarikas kalareissu, mutta toisaalta kovinkaan mielekkäältä tuo silakan kalastus ei tunnu, kun kalaa tulee koko ajan.

Saldo: paaaljon kalaa ja kumma kyllä ei mitään mennyt rikki (johtuiko siitä, että varalitkakin oli hommattuna ;)

Haukea Säkylän Pyhäjärveltä

Lauantai 18.5.

Aamun muuttoapuhommat hoidettu ja suunta kohti Säkylää ja Katismaan saarta. Ensin halipusut lapsille ja sitten virveli ja uudet vaaput esiin. Hetki heittelyä Katismaassa ja siirtyminen Kivikiukaalle.

Kolmas heitto... ja sieltä se napsahtaa, kesän ensimmäinen hauki. Painoa arviolta jotain 750 gramman paikkeilla. Nappasi kiinni Rapalan hopeiseen punapäiseen vaappuun ja tuli siististi rannalle pikkuväen huutaessa selän takana.

Kevätreissu Pomarkkuun

Perjantai 3.5.

Tulihan se kevätkin viimein ja vuoden ensimmäinen kalastusreissu sai varmistuksensa, suuntana siis Pomarkku ja Kynäsjoki. Reissuun päästiin aamusella perjantaina 3.5. kahden miehen etujoukolla, loput tulisivat perässä perjantai-iltana työpäivän jälkeen. Mökki oli varattuna viikonloppua varten Korpirämäkästä. Porissa tehtiin pieni pitstop Prismaan ja pitihän siellä käväistä kalastusosaston kautta. Mukaan jäi muutama pussi uusia jigejä vaikkei niitä tällä reissulla luultavasti käytettäisikään.

Noin yhdentoista maissa saavuttiin Valkjärven rannalle mökille. Mökki oli ihan ok, tärkeintähän on, että vesi on lähellä ja mökissä on sauna ;)  Mökkirannassa piti heti kokeilla muutama heitto virvelin kanssa mökkikylän emännän mainittua, että järvestä tulee isojakin haukia. Pienen eväitten syönnin jälkeen suunnattiin Pomarkun kukka ja hautapalveluun hakemaan lupia Kynäsjokea varten. Kausi ei virallisesti ollut vielä avattu, joten luvat saatiinkin edulliseen 6e/vrk hintaan.

Joella oltiin puolenpäivän jälkeen ja heti ensimmäinen leiripaikka todettiin hyväksi laavuineen. Ensimmäisellä paikalla treenattiin taas liian pitkän talven jälkeen perhonheittoa ennenkuin käytiin muita paikkoja läpi. Kalaa ei kyllä edes näkynyt, yhtä pientä sinttiä lukuun ottamatta. Kuuden maissa suunnattiin takaisin mökille muun porukan saavuttua paikalle. Pieni ruokatauko ja kahden veneen voimin Valkjärven haukia etsimään...

No, eihän sitä kalaa sitten järveltäkään löytynyt ja vilukin alkoi vaivata. Takaisin rantaan päästyämme sauna päälle ja kisastudiota pystyyn.

Päivän saldo: 0 kalaa, 2 viehettä joen pohjassa perukkeineen siiman paukkuessa poikki, virvelivapa poikki päästä (pienin lenkki puuttuu)

Lauantai 4.5.

Aamusella oli herätys soimassa kuuden aikaan, jotta joelle ehdittäisiin noin seitsemän maissa, kun luvat alkoivat pyörimään. Aamusade hiukan huolestutti, että miten joella tarkenee mutta sade ei onneksi kovin kauaa jatkunut. Joessa oli perjantain tapaan tietenkin vesi korkealla ja kylmää, joten kovin syvälle ei kahlata viitsinyt, eikä ainakaan pitkäksi aikaa kerrallaan. Ensimmäisellä paikalla laitettiin tuletkin palamaan jossain vaiheessa aamupäivää, että saatiin lämmiteltyä ja hiukan makkaraa paisteltua kalojen loistaessa poissaolollaan. Aamusade oli pelästyttänyt myös porukan ääripäät, eli porukan nuorin ja vanhin lähtivät takaisin kotia kohti jo lauantaina päivällä.

Ruokatauko mökillä, kahluuhousujen paikkausta ja vielä sunnuntain kalastusluvan haku. Kalajussien pj pisti vielä kisankin käyntiin meitä varten, eli se ketä meistä saisi ensimmäisen kirjolohen saisi myös vuosiluvan käteensä. Eli intoa riitti myös loppupäiväksi etsiä kalaa vinkatuista paikoista ja muistakin. Mutta eihän sitä kalaa tullut edelleenkään, muutama pieni nähtiin hyppäämässä joessa mutta siinä se, ei nypyn nyppyä.

Lauantai-ilta noudatti perjantain ohjelmaa, eli saunaan tulia ja kisastudiota pystyyn perhojen teon kera.

Päivän saldo: 0 kalaa, kahluusaappaat puhki kahdesta kohtaa, onneksi paikkavälineet oli mukana

Sunnuntai 5.5.

Ennusteet lupasi sadetta aamupäiväksi, joten herätys päätettiin jättää väliin kokonaan. Aamulla kun heräiltiin rauhassa, ropisi pihalla aika lailla. Kamat laitettiin kuitenkin kuntoon ja lähdettiin jokea kohti sadevarusteet päällä. Ruokatauko mökillä oli hiukan pidempi kun taas paikkailtiin kahluuhousuja, tosin tällä kertaa ei omia.

Kamojen pakkaus mökillä, mökin luovutus ja vielä muutamaksi tunniksi joelle etsimään sitä ensimmäistä kalaa. Kylmä päivä alkoi hellittää vasta kuuden aikaan kun aloitettiin viimeinen kamojen pakkailu joen rannalta. Ja kun kotimatka alkoi paistoi aurinko jo täydeltä terältä.


Päivän saldo: 0 kalaa, reissukaverin kahluusaappaat puhki, joen rannalta löytyneinä kalastukseen tarkoitetut aurinkolasit ja vaappu, josta koukut ruostuneet kadoksiin.