24.5. perjantai
Aamupäivä kului pakkaushärdellissä, mitään ei ollut vielä valmiiksi pakattuna, ja autokin täyttyi uhkaavaa vauhtia koko perheen tavaroista. Kahden maissa päästiin lähtemään liikenteeseen ja hiukan kuuden jälkeen alkoi Pyhäniemen kyltit näkymään.
Autojen purku ja ensimmäinen porukka veneen kanssa Kankarinjärvelle haukea etsimään. Ja ensimmäistä kertaa tänä keväänä niitä todellakin löytyi. Itse jäin ensimmäisestä porukasta pois nukuttamaan pikkuväkeä mökille. Emäntien kyllästyttyä tehtiin vahdinvaihto ja pääsin itsekin kokeilemaan. Ensimmäisellä reissulla suurin hauki oli ollut n. 640g ja monta muuta pienempää napannut kiinni ja päässyt&päästetty karkuun.
Soudeltiin pikkuhiljaa Pyhäniemen rantaa pitkin ja sieltä se sitten nappasi, ihan rantavedestä, illan suurin hauki omaan vieheeseeni. Mökillä tarkistuspunnitus paljasti painoksi 1640g, eli ihan sopivaa kokoa uuniin laitettavaksi tuon aiemman hauen kera. Pienempiä haukia näkyi tälläkin kertaa moneen otteeseen, eli ainakin haukia järvessä riittää.
25.5. lauantai
Lauantai oli jo perjantaina päätetty pyhittää perhostelulle, eli emännät jäi pikkuväen kanssa mökin viereiseen leikkipuistoon järven rantaan ja me suuntasimme aamulla lupapaikan auettua hakemaan 12h kalastulupaa Kihniön taimenkoskille. Luvat taskussa suunta siis lähimmälle koskelle Ylisellekoskelle, johon valitettavasti oli jo jotkut ehtineet juuri ennen meitä. Eli auto ympäri ja seuraavaan paikkaan Myllykoskelle. Sieltä ei vastaan tullutkaan ketään, joten kamat päälle ja kantoon ja perhot veteen. Hetki perhon uittelua ja napsahti. Hetken jo toivo eli taimenesta kun näytti näkyvän tummaa kylkeä ja evää... mutta ei, niin uskomattomalta kun se tuntuikin, niin sieltä nousi pieni lahna. Hetki tuon jälkeen tulikin jo soitto, että pikkuväki haluaa makkaranpaistoon, joten suuntasimme takaisin Ylisellekoskelle, jossa on nuotiopaikka.
Makkarat pötsissä oli hyvä lähteä seuraavia koskia etsimään. Koskelankoski oli seuraavana kohteena. Sielläkin parkkipaikalla oli jo vastassa auto, joten päätettiin jäädä yrittämään heti kosken yläpäähän, jossa ei ketään näkynyt kalastavan. Hetkeä myöhemmin saatiin vielä lisää seuraa, joka häiritsevästi pomppi välillä siinä heti meidän alapuolellamme siimojen tiellä. Muutama kala Koskelankoskella nähtiin mutta mitään ei kiinni saatu.
Vielä ennen ruokataukoa ehdittiin vähäksi aikaa katsastamaan vielä viimeistäkin koskea, eli Kuorekoskea. Sillan alapuolella kosken osuus oli todella lyhyt mutta jokeen kaatuneen koivun luona näkyi paljon toivottua elämää. Kauaa ei tarvinnut tuolla yritellä kun pieniä sinttejä alkoi nappimaan kiinni. Noiden pienten kalojen tunnistaminen osoittautui hankalaksi. Vimpa voisi olla, mutta olisiko sitä näin kaukana merestä. No, joka tapauksessa kaikki pienet päästettiin takaisin jokeem kasvamaan ja ruokatauko kutsui.
Ruokatauko venyi päiväunien verran, jonka jälkeen lähdettiin takaisin Koskelankoskelle etsimään isompaa kalaa. Muutama näköhavainto ja yksi hetkellinen otti oli, mutta mitään ei ylös asti tullut.
Lupa-ajan loppu lähestyi joten kamat kasaan ja suunta mökille. Antoisa päivä kuitenkin vaikkei kunnon saalista tullutkaan. Kyllä se vaan aina luontoihmisen sielua parantaa olla päivä keskellä luontoa, koskea, tuntea kuohujen voimaa ja katsella ympäröivää luontoa ja ylilentäviä vesilintuja (kaakkurin, telkän ja heinäsorsan olin tunnistavinani).
26.5. sunnuntai
Aamusella kutsui taas järvi meitä hienossa auringonpaisteessa. Mutta kuinka ollakaan, niin oli kutsunut muitakin ja airollista venettä ei rannasta enää löytynytkään. Joten kamat kantoon ja Pyhäniemen rantaan haukia jallittamaan ja odottelemaan veneen vapautumista. Jokunen hauki ehdittiin kaislojen seasta saada ennenkuin vene saatiin käyttöön.
Veneen kanssa lähdettiin kiertämään Pyhäniemen rantaa pitkin ja noita reippaasti alle kiloisia haukia tuntui tulevan paljon. Ylös asti noita ei tosin otettu kuin siinä tapauksessa, että oli liian pahasti nielaissut koukut. Haukien lisäksi löytyi järvestä myös muutama ahven, isoimmalla oli kokoa puolisen kiloa.
Päivä kului nopsaan ja ruuan jälkeen olikin sitten jo porukan harvenemisen aika, osalla työt kutsuisivat heti aamusella.
27.5. maanantai
Niin karua kuin se onkin, niin lupaukset täytyy pitää, eli kesken loman piti tehdä yksi päivä töitä. Siinä se päivä sitten kuluikin "mukavasti" seitsemästä puoli kolmeen töitä tehden, niin ettei ehtinyt edes syömään välillä.
Iltapäivällä lasten kanssa leikkipuistoon ja pyykinpesuun pyykkituvalle. Sen verran tuntuu viikonloppu verottaneen happimyrkytyksen kera miehen kuntoa, ettei jaksa edes illalla lähteä enää järvelle. Joten välipäiväksi kalastuksesta muodostui tämä maanantai.
28.5. tiistai
Tiistaistakin meinasi muodostua kokonaan välipäivä kunnes illalla puoli kymmenen jälkeen päätin lähteä kokeilemaan jigillä kuhaa lähimmän syvänteen reunoilta. Monen erilaisen jigin kokeilun jälkeen ei tullut nypyn nyppyä, joten vaihto uistimiin. Edelleenkään ei nypyn nyppyä eli paikan ja saaliskalan vaihto, kaislikon reunaan haukea etsimään.
No eipä sitä haukeakaan löytynyt niemen kärjestä, joten soutelin saaren suojaan. Sieltä se ensimmäinen kala nappasi kiinni, ahven, joka oli yhtä iso kuin uistinkin. Vielä toinenkin pikkuahven ja siirryin saaren toiselle puolen. Sieltä ne hauet sitten vihdoin löytyivät. Neljä nappasi kiinni mutta kaikki edelleen pieniä, arviolta 500g molemmin puolin, joten takaisin järveen kasvamaan.
Vielä piti venevalkamasta kokeilla muttei käynyt kuin yksi hauki kurkkaamassa veneen vieressä.
29.5. keskiviikko
Aamupäivä kului muksujen kanssa touhuillessa ja illalla muksujen mentyä nukkumaan pakkasin kamat autoon ja lähdin Pyhäniemen toiselle puolen. Tarkoituksena pistää videokamera pystyyn rannalle ja kokeilla josko se hauki nappaisi perhoon kiinni. No eihän niistä hauista linssiluteiksi ollut, ei edes näkynyt seuraamassa oranssia perhoa. Tunnin yrittelyn jälkeen vaihto uistimiin. Vieläkään ei tahtonut haukea löytyä, mahdoinkohan pelotella ne kahlaamisella pakoon. Pari haukea kävi uistimen perässä kurkkaamassa ihan nenän edessä mutta saalista ei siis tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti