Surun päivän jälkeen päätin jatkaa pään nollailua lähtemällä aamusella testailemaan Tallinnasta ostamaani uutta jigivapaa. Metsästysporukan läpi pujoteltuani pääsin parkkeeraamaan auton vakipaikkaan ja pienen harkinnan jälkeen uskaltauduin sompailemaan metsän halki vakikalliolle koko ajan miettien, että olisi kaiketi pitänyt olla edes hiukan jotain kirkkaanväristä päällä, metsästäjien ollessa muutaman sadan metrin päässä.
Uusi vapa kasaan, uistin päähän ja kokeilemaan... kolmas heitto oli ensimmäinen joka oikeasti onnistui uudella vavalla, hiukan totuttelua siis vaatii niin pituus kuin jäykkyyskin. Tuolla kolmannella heitolla sitten myös heti napsahti kala koukkuun melkein jalkojen juuressa. Hetken pääsi jopa vetämään siimaa ennenkuin sain kiristettyä jarrun normaaliksi ja kalan tulemaan taas rantaa kohti. Aluksi toivoin, että olisi ollut iso ahven uistimesta johtuen, mutta pieneksi haueksihan se sitten osoittautui.. ja nimenomaan pieneksi, vain 300g näytti puntari. Hetkeä myöhemmin vaihdoin hiukan painavampaa uistinta päähän ja pääsi kunnolla testaamaan heittoa, ja komeastihan tuolla vavalla sai uistimen lentämään. Vavan käyttäjän virheistä johtuen jäi taas kerran pari uistinta tuonne samoihin kaislikoihin mutta vapa tuntui hyvältä ja uskon, että tuo vavan painoluokka on omiaan jigien heittelyyn, jahka jossain välissä ehtii sellaiseen rantaan, jossa niitäkin pääsee testaamaan. Parin tunnin testailusta jäi siis hyvä fiilis vaikkei muuta kalaa tarttunut kiinni, kuin se yksi hauki.
maanantai 18. marraskuuta 2013
Salmo-ga Kalale Tallinna 11.11.
Maanantai 11.11.
Niin kyseessähän ei tällä kertaa ole kalareissu, vaan lomareissun aikana käväisy Viron parhaassa (tai ainakin Tallinnan parhaassa) kalastusliikkeessä. Etukäteen piti jo käydä nettikauppaa läpi ja miettiä, mitä ehkä voisi hommata kalastusvarusteisiin lisää. Paremmat kahluusaappaat, hintavat kelat ja vavat saivat tällä kertaa jäädä hommaamatta mutta ihan ilman kortin vingutusta ei kaupasta ulos päässyt. Nettikaupasta jo katselin edullisia jigivapoja ja liikkeestä tarkemman tutkiskelun jälkeen käteen jäi melkein kolme metrinen Salmon omaa tuotantoa oleva jigivapa Diamond Jig Specialist 295.
Toinen vapa, jota jo etukäteen mietein oli pilkkivapa, ja pienen etsimisen jälkeen moisen hyllystä löysin. Noista päädyin valitsemaan myöskin Salmon omaa tuotantoa olevan vavan, Power Stick Ice Rodin. Sopivaa kelaa ei valitettavasti tuossa Tallinnan liikkeessä ollut hyllyssä, joten se jääpi sitten suomalaisten liikkeitten varaan. Myös pari pilkkiä ja pilkkisiimaa tarttui käteen. Nämä siis hankittuna ihan siltä varalta, että kalakaverit saavat houkuteltua minut myös pilkkimään (muuten voi tulla liian pitkä talvi ilman kalastamista). Tuohon touhuun ei olekaan tullut tartuttua varmaan 20 vuoteen ja silloinkin muistaakseni vain pikainen testi leirikoulureissulla.
Kolmas jo pitkään hankintalistalla ollut tarvike löytyi myös sopivaan hintaan Salmolta, eli haavi. Vanha haavini on oikeasti jo vanha, varmaan sekin tuolta jostain parinkymmenen vuoden takaa oleva kasattava teleskooppihaavi, joka ei ole tämän kesän isompia haukia tahtonut kestää nostaa, eli vahvempaa oli haussa. Sopivalta tuntuva haavi oli tämä.
Listaillaanpa vielä hintapoliiseja varten hiukan tietoa:
Jig Specialist vapa 28,00e
Power Stick Ice Rod vapa 9,95e
Pilkkisiima 30m kieppi 0,61e/kpl
Haavi 13,30e
Pilkit joita ostin, olivat jotain outoa merkkiä, mutta täysin vastaavat tuotteet näyttivät olevan Motonetissä n. 10e:n kastissa, kun Salmolta ostamani maksoivat 3,40e.
Jokuhan varmaan sanoisi, että noin halvalla ei hyvää saa, mutta ainakin itse olen tähän mennessä ollut täysin tyytyväinen viime reissulla ostamiini Salmon vapoihin (Taifun Picker ja 6/7 perhovapa). Nähtäväksi jää, miten nämä uudet vavat toimivat käytössä.
Niin kyseessähän ei tällä kertaa ole kalareissu, vaan lomareissun aikana käväisy Viron parhaassa (tai ainakin Tallinnan parhaassa) kalastusliikkeessä. Etukäteen piti jo käydä nettikauppaa läpi ja miettiä, mitä ehkä voisi hommata kalastusvarusteisiin lisää. Paremmat kahluusaappaat, hintavat kelat ja vavat saivat tällä kertaa jäädä hommaamatta mutta ihan ilman kortin vingutusta ei kaupasta ulos päässyt. Nettikaupasta jo katselin edullisia jigivapoja ja liikkeestä tarkemman tutkiskelun jälkeen käteen jäi melkein kolme metrinen Salmon omaa tuotantoa oleva jigivapa Diamond Jig Specialist 295.
Toinen vapa, jota jo etukäteen mietein oli pilkkivapa, ja pienen etsimisen jälkeen moisen hyllystä löysin. Noista päädyin valitsemaan myöskin Salmon omaa tuotantoa olevan vavan, Power Stick Ice Rodin. Sopivaa kelaa ei valitettavasti tuossa Tallinnan liikkeessä ollut hyllyssä, joten se jääpi sitten suomalaisten liikkeitten varaan. Myös pari pilkkiä ja pilkkisiimaa tarttui käteen. Nämä siis hankittuna ihan siltä varalta, että kalakaverit saavat houkuteltua minut myös pilkkimään (muuten voi tulla liian pitkä talvi ilman kalastamista). Tuohon touhuun ei olekaan tullut tartuttua varmaan 20 vuoteen ja silloinkin muistaakseni vain pikainen testi leirikoulureissulla.
Kolmas jo pitkään hankintalistalla ollut tarvike löytyi myös sopivaan hintaan Salmolta, eli haavi. Vanha haavini on oikeasti jo vanha, varmaan sekin tuolta jostain parinkymmenen vuoden takaa oleva kasattava teleskooppihaavi, joka ei ole tämän kesän isompia haukia tahtonut kestää nostaa, eli vahvempaa oli haussa. Sopivalta tuntuva haavi oli tämä.
Listaillaanpa vielä hintapoliiseja varten hiukan tietoa:
Jig Specialist vapa 28,00e
Power Stick Ice Rod vapa 9,95e
Pilkkisiima 30m kieppi 0,61e/kpl
Haavi 13,30e
Pilkit joita ostin, olivat jotain outoa merkkiä, mutta täysin vastaavat tuotteet näyttivät olevan Motonetissä n. 10e:n kastissa, kun Salmolta ostamani maksoivat 3,40e.
Jokuhan varmaan sanoisi, että noin halvalla ei hyvää saa, mutta ainakin itse olen tähän mennessä ollut täysin tyytyväinen viime reissulla ostamiini Salmon vapoihin (Taifun Picker ja 6/7 perhovapa). Nähtäväksi jää, miten nämä uudet vavat toimivat käytössä.
Pyhäniemi 1-3.11.
Perjantai 1.11.
Omat kalastuskamat autoon, perämoottori mukaan lukien, muksuille vaatetta päälle ja menoksi viemään lapset mummolaan ja hakemaan kalakaveri reissulle mukaan. Suuntana tällä kertaa Pyhäniemi, Kihniössä, joka on Holiday Clubin kohde Kankarinjärven rannalla. Itsellä kolmas reissu samaan paikkaan ja tällä kertaa odotuksena oli saada vihdoin ja viimein se kuha ylös järvestä.
Reissuun lähtö ajoittui vasta työpäivän jälkeen, joten perjantaina ei vielä kalaan ehditty. Ilta kuluikin siis perille ajellessa, järven syvyyskäppyröitä tutkiessa ja sotasuunnitelmia tehdessä.
Lauantai 2.11.
Aamusella auringon alkaessa nousta heitettiin kalavehkeet veneeseen ja päästiin testaamaan kumiveneen sähköperämoottorin toimivuutta ihan oikean veneen kanssa. Ja hienostihan se "oikeakin" vene kulki moottorin kanssa, vauhti nyt ei päätä huimannut mutta ihan sopivan uisteluvauhdin tuollakin sai suht koht tyynellä kelillä aikaiseksi. Alkuun suunnattiin etsimään kauimmaista syvännettä järvestä matkalla uistellen ja vaappuja ja jigejä uitellen. Hiukan ennen kuin syvintä paikkaa löydettiin omaan jigiini nappasi kiinni, hiukan jo toivo heräsi, että voisiko se olla kuha, mutta kun näköhavainto tuli, oli tyytyminen haukeen. Aika reipasta tahtia sain hauen veneen lähelle ja näköarvio koosta oli oma ennätys, eli neljän kilon päälle. Valitettavasti hauki pääsi jigistä irti ihan veneen vieressä, haavin jo ollessa melkein sen alla. Positiivisesti ajateltuna oli hienoa nähdä, että hauki nappasi juuri tuohon jigiin kiinni, se oli ensimmäinen oma viritelmäni, jossa oli lisäkoukku. Ja hauki tosiaan oli juurikin tuossa lisäkoukussa kiinni ja vei sen mennessään. Vinkkejä siis otetaan vastaan, miten lisäkoukku kannattaa kiinnittää pitävästi? Vaaditaanko jigipää, jossa kaksi kiinnityskohtaa?
Päivä siis alkoi ihan hyvin. Pienempiäkin haukia päivän mittaan tuli, mutta kuhat edelleen kiersivät meidät kaukaa. Appiukko oli paikallisia kalastajia jututtanut jossain välissä ja olivat kuulemma todenneet kuhan olevan todella aralla päällä, heidänkään verkoista ei ollut noussut kuin kaksi määrämittaista versiota. Päivä oli kuitenkin hieno, vaikka kylmää olikin, ja sitä oikeaa saaliskalaa ei tullut. Illalla sauna teki todella terää. Ehkä ensi vuodeksi pitää hommata pilkkihaalarit? :P
Sunnuntai 3.11.
Herätys soitteli taasen aamun valjetessa, tosin lämpömittari näytti hiukan pakkasen puolelle ja järvellä oli aikamoinen sumu. Todettiin kuitenkin järven olevan jo sen verran tuttu (ja onhan kännyissä gps:t), että uskallettiin lähteä liikenteeseen, appiukon ja isän jäädessä odottelemaan sumun hälvenemistä. Tällä kertaa suuntana oli järven "toisen pään" syvänne, jonka sumusta huolimatta löysimme... tai ainakin ankkuriköyttä tuntui uppoavan toistakymmentä metriä. Jostain kumman syystä syvältä ei tuntunut mitään nappaavan, ei kuhaa, ei haukea, eikä edes ahventa. Edelleen pieniä haukia tuli vetouistellen ja heitellen matalahkoista kohdista järveä.
Pienen lämmittelyhuilin jälkeen napattiin mukaan myös onget ja matoja ja päätettiin kokeilla, josko ahvenet olisivat syöntituulella ammattikalastajien apajilla... eli suuntana siis karikkojen lähistöjen pyyntipaikat. Loppujen lopuksi pari ahventa sain ylös, yhden ok kokoisen ja toisen emolta karanneen, eli edes ahvenet eivät tuntuneet olevan syöntituulella. Liekö tuo kalojen syömättömyys ollut kylmyyden syytä tai ei, mutta reissun kokonaissaalis oli siis aika heikko, muttei ihan hukkareissu. Reissun tärkeintä antia oli kuitenkin "sielun"hoito... hiljaisuus järvellä, hienot maisemat ja hyvä seura.
Vielä jäi siis parannettavaa seuraavaa Kihniön reissua varten, ehkä sitten taas keväällä kun taimenkoskillekin taas pääsee...
Omat kalastuskamat autoon, perämoottori mukaan lukien, muksuille vaatetta päälle ja menoksi viemään lapset mummolaan ja hakemaan kalakaveri reissulle mukaan. Suuntana tällä kertaa Pyhäniemi, Kihniössä, joka on Holiday Clubin kohde Kankarinjärven rannalla. Itsellä kolmas reissu samaan paikkaan ja tällä kertaa odotuksena oli saada vihdoin ja viimein se kuha ylös järvestä.
Reissuun lähtö ajoittui vasta työpäivän jälkeen, joten perjantaina ei vielä kalaan ehditty. Ilta kuluikin siis perille ajellessa, järven syvyyskäppyröitä tutkiessa ja sotasuunnitelmia tehdessä.
Lauantai 2.11.
Aamusella auringon alkaessa nousta heitettiin kalavehkeet veneeseen ja päästiin testaamaan kumiveneen sähköperämoottorin toimivuutta ihan oikean veneen kanssa. Ja hienostihan se "oikeakin" vene kulki moottorin kanssa, vauhti nyt ei päätä huimannut mutta ihan sopivan uisteluvauhdin tuollakin sai suht koht tyynellä kelillä aikaiseksi. Alkuun suunnattiin etsimään kauimmaista syvännettä järvestä matkalla uistellen ja vaappuja ja jigejä uitellen. Hiukan ennen kuin syvintä paikkaa löydettiin omaan jigiini nappasi kiinni, hiukan jo toivo heräsi, että voisiko se olla kuha, mutta kun näköhavainto tuli, oli tyytyminen haukeen. Aika reipasta tahtia sain hauen veneen lähelle ja näköarvio koosta oli oma ennätys, eli neljän kilon päälle. Valitettavasti hauki pääsi jigistä irti ihan veneen vieressä, haavin jo ollessa melkein sen alla. Positiivisesti ajateltuna oli hienoa nähdä, että hauki nappasi juuri tuohon jigiin kiinni, se oli ensimmäinen oma viritelmäni, jossa oli lisäkoukku. Ja hauki tosiaan oli juurikin tuossa lisäkoukussa kiinni ja vei sen mennessään. Vinkkejä siis otetaan vastaan, miten lisäkoukku kannattaa kiinnittää pitävästi? Vaaditaanko jigipää, jossa kaksi kiinnityskohtaa?
Päivä siis alkoi ihan hyvin. Pienempiäkin haukia päivän mittaan tuli, mutta kuhat edelleen kiersivät meidät kaukaa. Appiukko oli paikallisia kalastajia jututtanut jossain välissä ja olivat kuulemma todenneet kuhan olevan todella aralla päällä, heidänkään verkoista ei ollut noussut kuin kaksi määrämittaista versiota. Päivä oli kuitenkin hieno, vaikka kylmää olikin, ja sitä oikeaa saaliskalaa ei tullut. Illalla sauna teki todella terää. Ehkä ensi vuodeksi pitää hommata pilkkihaalarit? :P
Sunnuntai 3.11.
Herätys soitteli taasen aamun valjetessa, tosin lämpömittari näytti hiukan pakkasen puolelle ja järvellä oli aikamoinen sumu. Todettiin kuitenkin järven olevan jo sen verran tuttu (ja onhan kännyissä gps:t), että uskallettiin lähteä liikenteeseen, appiukon ja isän jäädessä odottelemaan sumun hälvenemistä. Tällä kertaa suuntana oli järven "toisen pään" syvänne, jonka sumusta huolimatta löysimme... tai ainakin ankkuriköyttä tuntui uppoavan toistakymmentä metriä. Jostain kumman syystä syvältä ei tuntunut mitään nappaavan, ei kuhaa, ei haukea, eikä edes ahventa. Edelleen pieniä haukia tuli vetouistellen ja heitellen matalahkoista kohdista järveä.
Pienen lämmittelyhuilin jälkeen napattiin mukaan myös onget ja matoja ja päätettiin kokeilla, josko ahvenet olisivat syöntituulella ammattikalastajien apajilla... eli suuntana siis karikkojen lähistöjen pyyntipaikat. Loppujen lopuksi pari ahventa sain ylös, yhden ok kokoisen ja toisen emolta karanneen, eli edes ahvenet eivät tuntuneet olevan syöntituulella. Liekö tuo kalojen syömättömyys ollut kylmyyden syytä tai ei, mutta reissun kokonaissaalis oli siis aika heikko, muttei ihan hukkareissu. Reissun tärkeintä antia oli kuitenkin "sielun"hoito... hiljaisuus järvellä, hienot maisemat ja hyvä seura.
Vielä jäi siis parannettavaa seuraavaa Kihniön reissua varten, ehkä sitten taas keväällä kun taimenkoskillekin taas pääsee...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)