Perjantai 1.11.
Omat kalastuskamat autoon, perämoottori mukaan lukien, muksuille vaatetta päälle ja menoksi viemään lapset mummolaan ja hakemaan kalakaveri reissulle mukaan. Suuntana tällä kertaa Pyhäniemi, Kihniössä, joka on Holiday Clubin kohde Kankarinjärven rannalla. Itsellä kolmas reissu samaan paikkaan ja tällä kertaa odotuksena oli saada vihdoin ja viimein se kuha ylös järvestä.
Reissuun lähtö ajoittui vasta työpäivän jälkeen, joten perjantaina ei vielä kalaan ehditty. Ilta kuluikin siis perille ajellessa, järven syvyyskäppyröitä tutkiessa ja sotasuunnitelmia tehdessä.
Lauantai 2.11.
Aamusella auringon alkaessa nousta heitettiin kalavehkeet veneeseen ja päästiin testaamaan kumiveneen sähköperämoottorin toimivuutta ihan oikean veneen kanssa. Ja hienostihan se "oikeakin" vene kulki moottorin kanssa, vauhti nyt ei päätä huimannut mutta ihan sopivan uisteluvauhdin tuollakin sai suht koht tyynellä kelillä aikaiseksi. Alkuun suunnattiin etsimään kauimmaista syvännettä järvestä matkalla uistellen ja vaappuja ja jigejä uitellen. Hiukan ennen kuin syvintä paikkaa löydettiin omaan jigiini nappasi kiinni, hiukan jo toivo heräsi, että voisiko se olla kuha, mutta kun näköhavainto tuli, oli tyytyminen haukeen. Aika reipasta tahtia sain hauen veneen lähelle ja näköarvio koosta oli oma ennätys, eli neljän kilon päälle. Valitettavasti hauki pääsi jigistä irti ihan veneen vieressä, haavin jo ollessa melkein sen alla. Positiivisesti ajateltuna oli hienoa nähdä, että hauki nappasi juuri tuohon jigiin kiinni, se oli ensimmäinen oma viritelmäni, jossa oli lisäkoukku. Ja hauki tosiaan oli juurikin tuossa lisäkoukussa kiinni ja vei sen mennessään. Vinkkejä siis otetaan vastaan, miten lisäkoukku kannattaa kiinnittää pitävästi? Vaaditaanko jigipää, jossa kaksi kiinnityskohtaa?
Päivä siis alkoi ihan hyvin. Pienempiäkin haukia päivän mittaan tuli, mutta kuhat edelleen kiersivät meidät kaukaa. Appiukko oli paikallisia kalastajia jututtanut jossain välissä ja olivat kuulemma todenneet kuhan olevan todella aralla päällä, heidänkään verkoista ei ollut noussut kuin kaksi määrämittaista versiota. Päivä oli kuitenkin hieno, vaikka kylmää olikin, ja sitä oikeaa saaliskalaa ei tullut. Illalla sauna teki todella terää. Ehkä ensi vuodeksi pitää hommata pilkkihaalarit? :P
Sunnuntai 3.11.
Herätys soitteli taasen aamun valjetessa, tosin lämpömittari näytti hiukan pakkasen puolelle ja järvellä oli aikamoinen sumu. Todettiin kuitenkin järven olevan jo sen verran tuttu (ja onhan kännyissä gps:t), että uskallettiin lähteä liikenteeseen, appiukon ja isän jäädessä odottelemaan sumun hälvenemistä. Tällä kertaa suuntana oli järven "toisen pään" syvänne, jonka sumusta huolimatta löysimme... tai ainakin ankkuriköyttä tuntui uppoavan toistakymmentä metriä. Jostain kumman syystä syvältä ei tuntunut mitään nappaavan, ei kuhaa, ei haukea, eikä edes ahventa. Edelleen pieniä haukia tuli vetouistellen ja heitellen matalahkoista kohdista järveä.
Pienen lämmittelyhuilin jälkeen napattiin mukaan myös onget ja matoja ja päätettiin kokeilla, josko ahvenet olisivat syöntituulella ammattikalastajien apajilla... eli suuntana siis karikkojen lähistöjen pyyntipaikat. Loppujen lopuksi pari ahventa sain ylös, yhden ok kokoisen ja toisen emolta karanneen, eli edes ahvenet eivät tuntuneet olevan syöntituulella. Liekö tuo kalojen syömättömyys ollut kylmyyden syytä tai ei, mutta reissun kokonaissaalis oli siis aika heikko, muttei ihan hukkareissu. Reissun tärkeintä antia oli kuitenkin "sielun"hoito... hiljaisuus järvellä, hienot maisemat ja hyvä seura.
Vielä jäi siis parannettavaa seuraavaa Kihniön reissua varten, ehkä sitten taas keväällä kun taimenkoskillekin taas pääsee...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti