Surun päivän jälkeen päätin jatkaa pään nollailua lähtemällä aamusella testailemaan Tallinnasta ostamaani uutta jigivapaa. Metsästysporukan läpi pujoteltuani pääsin parkkeeraamaan auton vakipaikkaan ja pienen harkinnan jälkeen uskaltauduin sompailemaan metsän halki vakikalliolle koko ajan miettien, että olisi kaiketi pitänyt olla edes hiukan jotain kirkkaanväristä päällä, metsästäjien ollessa muutaman sadan metrin päässä.
Uusi vapa kasaan, uistin päähän ja kokeilemaan... kolmas heitto oli ensimmäinen joka oikeasti onnistui uudella vavalla, hiukan totuttelua siis vaatii niin pituus kuin jäykkyyskin. Tuolla kolmannella heitolla sitten myös heti napsahti kala koukkuun melkein jalkojen juuressa. Hetken pääsi jopa vetämään siimaa ennenkuin sain kiristettyä jarrun normaaliksi ja kalan tulemaan taas rantaa kohti. Aluksi toivoin, että olisi ollut iso ahven uistimesta johtuen, mutta pieneksi haueksihan se sitten osoittautui.. ja nimenomaan pieneksi, vain 300g näytti puntari. Hetkeä myöhemmin vaihdoin hiukan painavampaa uistinta päähän ja pääsi kunnolla testaamaan heittoa, ja komeastihan tuolla vavalla sai uistimen lentämään. Vavan käyttäjän virheistä johtuen jäi taas kerran pari uistinta tuonne samoihin kaislikoihin mutta vapa tuntui hyvältä ja uskon, että tuo vavan painoluokka on omiaan jigien heittelyyn, jahka jossain välissä ehtii sellaiseen rantaan, jossa niitäkin pääsee testaamaan. Parin tunnin testailusta jäi siis hyvä fiilis vaikkei muuta kalaa tarttunut kiinni, kuin se yksi hauki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti