27.7. sunnuntai
Lähdettiin iltasella emännän kanssa ensimmäisellä onkireissulle tutulle lammikolle Kuusamon ja Rukan väliin. Odotuksena oli, että lammikosta ei kovin isoa ahventa nousisi (muuta kalaa sieltä ei ole ikinä saatu) mutta joskus sitä yllättyy iloisesti. Paikasta josta yleensä on saatu hyvinkin pieniä ahvenia, napattiin tällä kertaa muutama lähes 200 grammainenkin ahven. Tunnin verran ongittiin ja melkein kaikki kalat tulivat noin parin neliömetrin alueelta. Aikaisempien vuosien paras kohta, kaatuneen puun vierusta, oli tällä kertaa täynnä ihan pientä ahventa, jotka pääsi takaisin kasvamaan.
Ensimmäisen onkireissun saalis :)
28.7. maanantai
Päivällä käväistiin emännän kanssa Karhun tassussa höpisemässä kalastusluvista ja kuultiin, että haluamaani paikkaan luvan saisi vain Rukalta Postibaaarista. Ehdittiin vielä käymään Kuusamon Tärpissä etsimässä haluamiani vieheitä, mutta niitäpä ei sitten enää saanut. Jäi siis harjusvieheet ostamatta. Prisman puolelta käteen jäi kuitenkin alla olevat pikkuvaaput ennen kuin suuntasin vauhdilla kohti Postibaaria ennen sen sulkemisaikaa.
Kalastusluvan kanssa kävi tuuri. En tiedä menikö täti sekaisin päivissä, vai antoiko ylimääräisiä päiviä lupaan, mutta kolmen päivän luvasta tulikin viiden päivän lupa. Ei pöllömmin kymmenellä eurolla :)
Tähtäimessä oli siis tämä paikka, Pyhäjoki, perhostelua varten:
Aikaisempina vuosina on muutama kerta käyty sillan alla (nro 6) emännän kanssa harjuksia kokeilemassa mutta nyt suoritin pientä kartan tutkintaa ennen reissua ja totesin, että tuossahan on monta koskea lähellä.
Illalla kohtuu myöhään lähdin isän kanssa käymään pari ensimmäistä koskea läpi. Kalastus aloitettiin tuosta tutun sillan alta, jossa kolme isoa harria tuntui viihtyvän pikkukalojen seurana. No, harrit ei tietenkään perhoista kiinnostuneet, joten muutaman sattuma-ahvenen jälkeen lähdettiin rämpimään kohti Vittukoskea (nro 1) jokivartta pitkin. Kun sitten koskelle asti päästiin, todettiin, että olisi tieltä päässyt metsätieuraa pitkinkin perille asti, ilman rämpimisiä. Koski oli ihan mukava pikkupaikka, mutta valitettavasti vettä tuntui olevan liian vähän, että siitä kalaa olisi löytynyt. Matka siis jatkui jokivartta ylöspäin Paasikoskelle (nro 2). Ylöspäin mennessä tehtiin muutama pieni pisto jokeen ilman tärppejä. Niskalla vastaan tulikin sitten lumikelkkailureitin silta, jolta isä pääsi kokeilemaan ostamiani pikkuvaappuja. Paria pikkuahventa lukuunottamatta isän saaliiksi jäi hyttystakki, molemmat vaaput sotkeutui takkiin niin pahasti, että irroitus päätettiin jättää mökille.
Itse lähdin vielä hämärässä yrittämään harria hiukan sillan alapuolelle. Ei kestänyt kauaa kun oli ensimmäinen harri kiinni. Vastus tuntui yllättävän isolta, ja yllätys olikin hieno kun kalan sain ylös asti, niin mittaus todensi kalan ensimmäiseksi määrämittaiseksi harrikseni... ja vielä itse sidotulla oliivilla larvalla :) Kala isälle rantaan ja uutta putkeen. Pommitin samaa pientä virtapaikkaa puolisen tuntia ja saaliina oli neljä alamittaista harria lisää. Kaikki loput harrit olivat 20-25cm mittaisia.
29.7. tiistai
Aamulla suunnattiin emännän kanssa Pyhäjoelle ja tällä kertaa Myllykoskelle (nro 5), eli joen ylimmälle koskelle, jossa on joskus ollut myllykin. Kosken syvimmässä kuopassa hiukan niskan alapuolella sain heti ensimmäisellä heitolla harjuksen kiinni. Tälläkin kertaa koko jäi valitettavasti sinne 20-25cm paikkeille. Samasta paikasta otti vielä toisenkin kerran harri kiinni ennen kuin siirryin virtaa alemmas.
Alempaa kovan virran kohdasta nappasi taas kiinni. Jälleen vaan koko oli pientä. Samoilta paikkeilta tuli vielä kolme lisää. Koskesta vaan tuntui isot kalat olevan hukassa, kun kaikkien koko oli tuota 20-25cm luokkaa.
Päivän ohjelmassa oli pikkumiehen kanssa kalastusta mökkilammella ja illemmalla isän ja appiukon kanssa onkireissu "salaiselle" lammelle.
Pienen suuren kalamiehen saalista :)
Iltasella tosiaan lähdettiin isän ja appiukon kanssa etsimään lampea, jossa he viime kesänä onkireissulla saivat jopa lähemmäs 500g ahvenia. Ensi mentiin navigaattorin ohjeiden mukaan, mutta löydettiin itsemme lammen väärältä puolelta, joten ei muuta kuin auto ympäri ja lammen toiselle puolelle, josta veneen pitäisi löytyä. Oikea paikka lopulta löytyi ja venekin järven rannasta.
Soutua lammen toiseen päähän säesti telkkäperhe joka tuntui pyörivän koko ajan jossain meidän lähellämme. Kun vihdoin päästiin kaislikon sekaan ja ensimmäinen kalastettava aukko löytyi, oli ensimmäiset saaliit jo omassa mielessäni isoja, yli 200g ahvenia. Kymmenen minuutin sisään olin rikkonut oman ahven ennätykseni jo pariin kertaan 240 ja 280 gramman ahvenilla ja tuntui, että naapuripenkeiltä napattiin vieläkin isompia ahvenia.
Kaislikon seassa soudeltiin ympäriinsä etsien uusia aukkoja ja uusia parvia, tuntui, että mihin tahansa pysähdyttiinkin, niin isoja ahvenia löytyi. Isällä tuntui syövän kaikkein huonoimmin mutta isoin kala kirjautui lopulta hänen tililleen... noin kiloinen hauki, ja tosiaan mato-ongella. Koko reissun aikana tuli yksi kylmälaukullinen ja puolikas ämpäri kaloja, eli ihan mukavasti fileerattavaa :)
Aamusella aikaseen lähdettiin isän kanssa vielä tutkimaan yksi Pyhäjoen koskista lisää, eli Vääntökoski (nro 4). Jo heti niskalle päästyämme näytti koski parhaalta tähän mennessä. Vaikka uoma ei ollut leveä, ehkä kolmen metrin kieppeillä, oli sillä syvyyttä selvästi enemmän kuin muissa koskissa, Myllykosken monttua lukuun ottamatta. Päästelin taas larvan kieppumaan kuohuihin ja ei aikaakaan, kun oli taas harjus kiinni. Sama juttu jatkui koko uoman matkan, muutama metri siirtymistä alavirtaan ja taas oli harjus kiinni. Kaikki vaan edelleen sitä samaa 20-25cm luokkaa. Tuosta koskenpätkästä taisi kaikkiaan kymmenkunta harjusta käydä minua moikkaamassa :)
Kun Vääntökoski oli käyty läpi siirryttiin ylöspäin Myllykoskelle kokeilemaan. Tällä kertaa tuli vain pari tärppiä ja muutama sattuma-ahven ja särki. Vielä ennen koskelta lähtö tuli hiukan kuvailtuakin, tässä pari tunnelmapalaa koskesta:
Kosken jälkeen oli sovittu, että käydään kokeilemassa vielä virvelillä ja ongella alla olevasta maisemasta, miten kalaa löytyy. Paikkana tuo on sellainen, että pohja pakenee kovaa vauhtia syvälle. 50m päässä rannasta ollaan jo yli 30m syvyydessä. Toista tuntia yritettiin kalaa tuosta löytää, mutta yhtään tärppiäkään ei saatu.
Kaikkiaan reissusta jäi taas hiukan kaksijakoiset fiilikset. Se yksi mittaharri pelasti reissun ja kalaa tuli paljon, mutta odotukset oli, että isompiakin harreja tulisi enemmän. Ahventenkin suhteen odotus oli lähemmäs 500g otuksista, mutta tyytyminen oli 280 grammaan (vaikka sekin toki oli uusi oma ennätys). Mutta jospa ensi kerralla sitten isompiin jokiin etsimään isompaa kalaa :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti