Auto parkkiin ja ensimmäiseen heittopaikkaan. Kuten normaalia, niin "ränni" oli täynnä pikkukalaa ja tällä kertaa todella savisen näköistä sameaa vettä roskien kera. Hiukan pahalta siis näytti, että uistin tai jigi roskien seasta kalan löytäisi mutta pitihän sitä tietenkin hetki kokeilla. Niin kuin arvelinkin, niin roskiahan sieltä nousi joka heitolla, eikä isommasta kalasta tietoakaan, joten suunta parempaan paikkaan kalliorantaan kaislikon keskelle.
Real Eel päässä sain ensimmäisillä kymmenellä heitolla samasta kohtaa tärppejä, mutta väärällä koukulla ei hauki jäänyt kiinni. Kaivoin kassista Real Eelin oman lisäkoukun... ja tietenkin sinä aikana hauki vaihtoi paikkaa (tai ei tykännyt lisäkoukusta) kun ei lisätärppejä enää samasta kohtaa tullut. Seuraavat heitot kaislikon reunaan taas ilman tulosta ennenkuin koko roska jäi pohjaan kiinni. Eikä tietenkään millään irti, joten siellä makaa toinen ja viimeinen pakissa ollut Real Eel.
Vanhoista kokemuksista viisaantumatta päätin kokeilla normaalia jigiä. Aiemmin on aina jigiä heittäessä tullut vain roskaa ylös joten odotukset kalan saamiselle ei olleet suuret. Mutta niinhän siinä kävi, että viidennellä heitolla kaislikon reunassa napsahti... ensin siima löystyi ja sen jälkeen ihan täysi stoppi. Pari rajumpaa kiskaisua ja olin jo ihan varma, että pohjassahan se taas on kiinni mutta ei, pitäessäni siimaa kireällä alkoi veto kohti kaislikkoa ja jarru huutamaan. Ensimmäinen tuntuma jo oli, että nyt on se ennätyshauki kiinni, kunhan ei pääsisi irti. Jonkun aikaa kalan väsyttelyä, kelausta lähemmäs rantaa ja ensimmäinen näköhavainto vahvisti asian, iso oli tulossa. Koitin toisella kädellä pitää siimaa kireällä ja toisella tavoitella kauempaa rannasta haavia samalla kun pelotti, että kala vielä pääsisi irti.
Toisessa kädessä haavi ja toisessa vapa, koitin ohjailla haukea tarpeeksi lähellä, että sen haaviin asti saisin. Ensimmäisellä kerralla kun hauki tarpeeksi lähelle tuli tajusin, että haavin kanssa tulee vielä ongelma, nimittäin haavin suusta ei meinannut hauki mahtua sisään poikittain ja takaapäin ei tahtonut mitta riittää kädessä ja haavissa. Neljännellä yrityksellä sain vihdoin hauen niin lähelle, että pyrstö edellä sen haaviin sain sisään. Jarru löysälle, siimaa esiin, vapa maahan ja kaksin käsin kala ylös vedestä. Näytti se hurjalta aiempaan ennätyskalaan (3,18kg/77cm) verrattuna, joten uusi ennätys oli syntynyt. Triplapunnituksen jälkeen vaaka jäi lukemiin 5,58kg ja mittaa pedolla oli n. 93cm, ennätys ylittyi siis yli kahdella kilolla ja melkein kahdellakymmenellä sentillä :)
Loppuaika rannalla olosta menikin sitten täysin penkin alle, Real Eelin seuraksi veteen jäi varmaan toistakymmentä jigiä ja jokunen peruke. Syytä tuohon haen kyllä kylmästä kelistä, sormet kohmeessa heitot eivät olleet priimaluokkaa, joten siima napsui poikki useampaan otteeseen. Saapi nähdä vieläkö jonain päivänä tänä syksynä tarkenee syyshaukea lähteä etsimään, ellei, niin hauen suhteen kesän tavoite tuli täytettyä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti