Ennätyshaukea 21.10.

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, oli yksi tämän kesän isoista tavoitteista vielä saavuttamatta, nimittäin uusi haukiennätys. Se siis siinteli mielessä kun aamulla heitin kalastuskamoja autoon ja pääsisin tuttuun kaislikonreunaan heittelemään lasten kerhon ajaksi.

Auto parkkiin ja ensimmäiseen heittopaikkaan. Kuten normaalia, niin "ränni" oli täynnä pikkukalaa ja tällä kertaa todella savisen näköistä sameaa vettä roskien kera. Hiukan pahalta siis näytti, että uistin tai jigi roskien seasta kalan löytäisi mutta pitihän sitä tietenkin hetki kokeilla. Niin kuin arvelinkin, niin roskiahan sieltä nousi joka heitolla, eikä isommasta kalasta tietoakaan, joten suunta parempaan paikkaan kalliorantaan kaislikon keskelle.

Real Eel päässä sain ensimmäisillä kymmenellä heitolla samasta kohtaa tärppejä, mutta väärällä koukulla ei hauki jäänyt kiinni. Kaivoin kassista Real Eelin oman lisäkoukun... ja tietenkin sinä aikana hauki vaihtoi paikkaa (tai ei tykännyt lisäkoukusta) kun ei lisätärppejä enää samasta kohtaa tullut. Seuraavat heitot kaislikon reunaan taas ilman tulosta ennenkuin koko roska jäi pohjaan kiinni. Eikä tietenkään millään irti, joten siellä makaa toinen ja viimeinen pakissa ollut Real Eel.

Vanhoista kokemuksista viisaantumatta päätin kokeilla normaalia jigiä. Aiemmin on aina jigiä heittäessä tullut vain roskaa ylös joten odotukset kalan saamiselle ei olleet suuret. Mutta niinhän siinä kävi, että viidennellä heitolla kaislikon reunassa napsahti... ensin siima löystyi ja sen jälkeen ihan täysi stoppi. Pari rajumpaa kiskaisua ja olin jo ihan varma, että pohjassahan se taas on kiinni mutta ei, pitäessäni siimaa kireällä alkoi veto kohti kaislikkoa ja jarru huutamaan. Ensimmäinen tuntuma jo oli, että nyt on se ennätyshauki kiinni, kunhan ei pääsisi irti. Jonkun aikaa kalan väsyttelyä, kelausta lähemmäs rantaa ja ensimmäinen näköhavainto vahvisti asian, iso oli tulossa. Koitin toisella kädellä pitää siimaa kireällä ja toisella tavoitella kauempaa rannasta haavia samalla kun pelotti, että kala vielä pääsisi irti.

Toisessa kädessä haavi ja toisessa vapa, koitin ohjailla haukea tarpeeksi lähellä, että sen haaviin asti saisin. Ensimmäisellä kerralla kun hauki tarpeeksi lähelle tuli tajusin, että haavin kanssa tulee vielä ongelma, nimittäin haavin suusta ei meinannut hauki mahtua sisään poikittain ja takaapäin ei tahtonut mitta riittää kädessä ja haavissa. Neljännellä yrityksellä sain vihdoin hauen niin lähelle, että pyrstö edellä sen haaviin sain sisään. Jarru löysälle, siimaa esiin, vapa maahan ja kaksin käsin kala ylös vedestä. Näytti se hurjalta aiempaan ennätyskalaan (3,18kg/77cm) verrattuna, joten uusi ennätys oli syntynyt. Triplapunnituksen jälkeen vaaka jäi lukemiin 5,58kg ja mittaa pedolla oli n. 93cm, ennätys ylittyi siis yli kahdella kilolla ja melkein kahdellakymmenellä sentillä  :)

Loppuaika rannalla olosta menikin sitten täysin penkin alle, Real Eelin seuraksi veteen jäi varmaan toistakymmentä jigiä ja jokunen peruke. Syytä tuohon haen kyllä kylmästä kelistä, sormet kohmeessa heitot eivät olleet priimaluokkaa, joten siima napsui poikki useampaan otteeseen. Saapi nähdä vieläkö jonain päivänä tänä syksynä tarkenee syyshaukea lähteä etsimään, ellei, niin hauen suhteen kesän tavoite tuli täytettyä :)

Loppukesän yhteenvetoa

Noniin, kuten jotkut tietävätkin niin kalastus ei ole loppunut, vaikka blogin päivittely on vähän jäänyt. Suurin syy blogauksen jäämiseen oli Merikarvian reissulla... Tässä kuitenkin tarinointia reissuista, siltä osin mitä muisti vielä pelaa...

Merikarvia 23.8.

Merikarvialle porukasta ei lopulta päässyt lähtemään muita kuin minä ja Joni, joten autossa oli hyvin tilaa. Matkalla sovittiin reissun pääkohteeksi Puukosken niska, josta huhujen mukaan löytyisi melkein varma kalapaikka, jos nyt yleensäkään kalaa Merikarvianjoesta nousisi.

Aamusella kun pelipaikalle päästiin, oli parkissa jo toinenkin auto mutta niskalta ei muita kalastajia löytynyt. Ensimmäisillä heitoilla ei mitään ihmeitä tapahtunut kun taas haettiin tuntumaa heittoon pienen tauon jälkeen. Yläjuoksulta alkoi kuulumaan molskahduksia, jotka paljastuivat erään vanhemman miehen vieheen heitoiksi. Hän koirineen pysähtyi meidän kohdalle hetkeksi höpöttelemään ja antamaan vinkkejä koskesta. Kesken juttelun itsellä napsahti ISO tärppi... ja siima poikki. Vielä koskaan ennen ei ole moista tärppiä ollut, liekö ollut iso kirre tai taimen, mutta joka tapauksessa iso. Omaa harmitusta purkaessa alkoi tuo vanhempi mies heittelemään hiukan meistä alajuoksulle päin. Ensin luultiin, että jäi liian lähelle, että menee siimat sotkuun, mutta hyvin hän otti meidän siimat huomioon. Muutama tärppi siinä saatiin ennenkuin tuolla miehellä napsahti kiinni. Kirrehän sieltä nousi meidän nenän edestä.

Hiukanhan se harmitti kun noin läheltä kävi joku muu kalan nappaamassa pois. Mutta sentään meilläkin tärppejä oli ollut, joten muitakin kaloja niskalla selkeästi oli. Hetken aikaa vielä jatkoimme Puukosken niskan pommitusta ennenkuin siirryimme toiselle koskelle.

Seuraavaksi kävimme läpi Holmankosken ja Piinukosken niskat ennen siirtymistä alimmalle Salmelankoskelle. Muutamaa pikkutärppiä lukuun ottamatta ei kalaa löytynyt. Salmelankoskella pidetyn ruokatauon jälkeen oli suunta takaisin Puukosken niskalle. Hetken kalastuksen jälkeen Jonilla nappasi kiinni ja kirrehän sieltä nousi. Punnituksen jälkeen vaaka näytti lukemia 1,6kg, joten Jonin perholla saadun lohikalan ennätys oli syntynyt.

Kala autolle jäihin ja takaisin veteen yrittämään lisää. Jonkun aikaa myöhemmin Jonilla napsahti iso kala kiinni, liekö ollut sama joka itseltä jo siiman katkoi, vai joku toinen iso tapaus, mutta tällä kertaa napsahtikin koukku poikki. Jo toinen "väline"rikko samaan reissuun ja harmitus kasvoi. Niska jätettiin rauhaan tuon jälkeen ja lähdin itse alajuoksullepäin etsimään kalaa Jonin mennessä pienille päivätirsoille. Olin jo kosken loppuliu'ulla asti kun ensimmäisen kerran jäi vieheeseen kala kiinni. Kuten ensin arvelinkin, niin haukihan sieltä pikkuhiljaa hilautui haaviin asti. Sain siis itsekin sentään jonkun kalan jäihin, vaikkei lohikala ollutkaan.

Tuon jälkeen autolle Jonia herättelemään ja vielä loppuillaksi niskalle. Enää ei tärppejä tullut ja porukkakin tuntui koskella koko ajan lisääntyvän. Joni jo ehti päättämään päivän kun itse vielä jäin viimeisiä heittoja tekemään. Omien viimeisten heittojen jälkeen jutustelin rannassa vuoroaan odottamassa olleen miehen kanssa. Hän valitteli veden paljoutta ja että pitäisi saada perhot pohjiin asti lähellä niskaa olevaan syvänteeseen. Samalla tuli kommenttia Merikarvianjoen rappiotilasta. Kuulemma uusi johtoporras haluaa hävittää luonnonvaraiset kalat koskesta kokonaan, kun istutetaan vain kirjolohia. Hänen kokemustensa mukaan harjus on jo melkein kokonaan joesta kadonnut ja taimenkin vähentynyt reippaasti. Kovasti toivoi, että istutuksissa pääpaino siirtyisi taimeniin, vaikka sitten istutettavan kalan määrä olisikin pienempi.

Yhden kirjolohen kanssa oli kotimatka kuitenkin parempi kuin monella aikaisemmalla reissulla ja isojakin tärppejä siis oltiin saatu. Harmitus oli kuitenkin suuri, kun siima oli isosta tärpistä mennyt poikki ja itse en kalaa mukaan saanut (haukea lukuun ottamatta). Tuosta harmituksesta johtuen jäi bloginkin päivittely näin pitkälle.


Nautelankoski 10.9.

Hiukan ennen syysrauhoituksen alkua tuli vielä mahdollisuus työpäivän jälkeen mennä ensimmäistä kertaa käymään läpi Nautelankoskea Liedossa. Nautelankoskihan on rajoitettu vain perhokalastuskohteeksi (virallisesti siis...), joten toivoa saaliistakin hiukan elättelin. Koskea lähdin pikkuhiljaa kalastamaan alajuoksua kohti. Pari tärppiä tuli eräästä joenmutkasta ennenkuin alkoi siimat kummasti jäämään "pohjaan" kiinni. Pari ensimmäistä kertaa sain perhon kuitenkin irti ilman syvälle kahlaamista mutta kolmannella kerralla piti kahlata siiman perään... ja mitähän sieltä löytyi, kuitusiimaa jonka päästä hopeinen mepsin uistin. Jonkun aikaa kalastelin tuossa samassa joenmutkassa ja kolme uistinta kiskoin pohjasta pois useamman kymmenen metrin siiman kera. Eli se siitä perhokalastuskohteesta. Olin kyllä jo etukäteen kuullut huhuja, että eipä tuo sääntö pidä mutta yllätti se silti hiukan.

Jatkoin matkaa alaspäin ja isomman pudotuksen alta sain ensimmäisen näköhavainnon (sivusilmällä) isommasta kalasta. Lajia en ehtinyt tunnistaa kun oli katse jo siirtymässä perhosta pois, mutta putouksen alla kala hyppäsi perhon perään kun sitä vedestä nostin pois. Tuon jälkeen tietysti hurja pommitus putouksen alle, mutta kalaa ei enää näkynyt eikä ottanut kiinni.

Matka jatkui alaspäin mutta pieniä ahvenia lukuun ottamatta ei tärppejä enää tullut ennen valoisan ajan loppumista. Uusi paikka siis käyty läpi ja sen verran lähellä tuo kuitenkin on, että varmasti ensi kesänä tulee uudestaankin paikalla käytyä vaikkei nyt kalaa tullutkaan.

Pomarkku 12.10.

"Kesän" viimeinen koskikalastusreissu. Reissun ajankohdaksi oli sovittu vain sunnuntaipäivä, mutta lopulta reissuun oltaisiin voitu lähteä jo lauantainakin. Lämpötilat oli kuitenkin aika matalat, joten ehkä oli parempi, että reissu oli vain päivän mittainen, eikä tarvinnut palella teltassa yhtä yötä.

Tälle reissulle saatiin taas uutta vertakin mukaan, Jonin työkaverin Samin lähtiessä ensimmäisen kerran meidän porukan reissuun. Viime hetken peruutuksen myötä porukan koko oli aamulla neljä, kun Petri vielä hyppäsi Eurasta kyytiin mukaan. Ajomatkalla ensimmäiseksi stopiksi sovittiin Kukonkoski. Rantaan kun päästiin todettiin, että vaikka sateita ei paljoa olekaan ollut, oli vesi varmaan metrin verran korkeammalla kuin edellisellä reissulla. Syvyyttä siis joessa riitti, ehkä liiankin kanssa ja Joni ja Sami koittivatkin lisäpainoilla saada perhoja tarpeeksi syvälle. Kukonkoskelta en itse saanut kuin yhden pienen tärpin ihan rantavedestä, eikä muillakaan sen paremmin mennyt.

Seuraava stoppi oli Vääräkoski, jonka niskalta on meidän porukka pari kirjolohta ja yhden isomman harrin saanut ylös. Vettä oli koskessa sen verran, että juuri ja juuri pääsin kahlaamaan parhaaseen kohtaan niskalla. Tuloksena oli kuitenkin vain yksi tärppi ja muutama pintahavainto. Itse lähdin kahlailemaan pikkuhiljaa alajuoksullepäin. Vasta kun olin joen mutkasta päässyt kääntymään sain pari pintahavaintoa mutten tärppejä. Hetkeä myöhemmin tuli soitti, että porukka oli menossa laavulle syömään ja itsekin siis aloin suuntaamaan rantaa kohti. Uitin kuitenkin vielä perhoa vedessä kävellessäni ylävirtaan kun jokin isompi napsahti perhoon kiinni. Pieni vastaisku ja tietenkin siima poikki :(  Harmituksen jälkeen katsoin tarkemmin perukesiimaa ja huomasin, että siitä oli kadonnut metrin verran, liekö ollut solmu siimassa tuossa kohtaa, mutta joka tapauksessa jo toinen perhoreissu peräkkäin kun siima pettää.

Ruokatauon jälkeen siirryttiin vielä viimeiseksi stopiksi Kynäskoskeen. Kuten jo muilta koskilta arvata saattoi, oli korkea vesi ongelma Kynäskoskessakin. Viime reissun "hyvät" paikat olivat joko kokonan näkymättömissä tai saavuttamattomissa syvyyden takia. Itse kalastin kosken niskalta aina sähkölinjalle asti, mutta ainoa tapahtumat oli pari pientä tärppiä yläpäässä kiven edessä ja melkein sähkölinjalla pieni ahvenen tärppi.

Valon hiipuessa ja harmituksen kasvaessa, oli parempi kasata kamat ja lähteä kotimatkalle.

Tässä vielä Petrin kasaama video reissusta.

Sekalaista reissua lähimaastossa

Pidempien reissujen välissä oli toki aikaa käydä lyhyemmillä kalastusreissuilla yksin ja perheen kanssa. Noista reissuista suurimmat saaliit tulivat Vehmassalmen sillan alta, josta yllättäen nousi parisataa grammaisia ahvenia parillakin reissulla kymmenkunta. Yllättävintä oli, kun pikkumies nosti yhden noista Rapalan ruohikkouistimella, johon ei sitä ennen ollut muita tarttunut kuin haukia.

Uusia kalapaikkoja tuli myös testailtua ja Julliniemessä on tullut jo käytyä kolmeenkin otteeseen. Saalista ei kyllä ole tullut kuin muutama ahven, mutta paikkana tuo on hieno ja ihmettelen, jos ei sieltä jossain vaiheessa siikaa, kuhaa tai vaikka meritaimenta voisi saada, syvässä vedessä kun tuntuu pohja olevan soraa, ilman isompia kiviä tai kasvillisuutta.

Nämä kuvat Julliniemestä

Taivassalosta kävin myös uusia paikkoja tutkailemassa ja ainakin yksi sillanpieli vaikuttaa lupaavalta vaikkei tuolla reissulla mitään ylös tullutkaan.

Kuusamo vko 31, 2014

Oli taas se aika vuodesta kun Kuusamo kutsui. Perhelomasta kun oli kyse, niin odotettavissa oli geökätköilyä, retkeilyä, frisbeegolfia, kylpylöintiä sekä tietenkin kalastusta :)

27.7. sunnuntai

Lähdettiin iltasella emännän kanssa ensimmäisellä onkireissulle tutulle lammikolle Kuusamon ja Rukan väliin. Odotuksena oli, että lammikosta ei kovin isoa ahventa nousisi (muuta kalaa sieltä ei ole ikinä saatu) mutta joskus sitä yllättyy iloisesti. Paikasta josta yleensä on saatu hyvinkin pieniä ahvenia, napattiin tällä kertaa muutama lähes 200 grammainenkin ahven. Tunnin verran ongittiin ja melkein kaikki kalat tulivat noin parin neliömetrin alueelta. Aikaisempien vuosien paras kohta, kaatuneen puun vierusta, oli tällä kertaa täynnä ihan pientä ahventa, jotka pääsi takaisin kasvamaan.

Ensimmäisen onkireissun saalis :)

28.7. maanantai

Päivällä käväistiin emännän kanssa Karhun tassussa höpisemässä kalastusluvista ja kuultiin, että haluamaani paikkaan luvan saisi vain Rukalta Postibaaarista. Ehdittiin vielä käymään Kuusamon Tärpissä etsimässä haluamiani vieheitä, mutta niitäpä ei sitten enää saanut. Jäi siis harjusvieheet ostamatta. Prisman puolelta käteen jäi kuitenkin alla olevat pikkuvaaput ennen kuin suuntasin vauhdilla kohti Postibaaria ennen sen sulkemisaikaa.

Kalastusluvan kanssa kävi tuuri. En tiedä menikö täti sekaisin päivissä, vai antoiko ylimääräisiä päiviä lupaan, mutta kolmen päivän luvasta tulikin viiden päivän lupa. Ei pöllömmin kymmenellä eurolla :)

Tähtäimessä oli siis tämä paikka, Pyhäjoki, perhostelua varten:

Aikaisempina vuosina on muutama kerta käyty sillan alla (nro 6) emännän kanssa harjuksia kokeilemassa mutta nyt suoritin pientä kartan tutkintaa ennen reissua ja totesin, että tuossahan on monta koskea lähellä.

Illalla kohtuu myöhään lähdin isän kanssa käymään pari ensimmäistä koskea läpi. Kalastus aloitettiin tuosta tutun sillan alta, jossa kolme isoa harria tuntui viihtyvän pikkukalojen seurana. No, harrit ei tietenkään perhoista kiinnostuneet, joten muutaman sattuma-ahvenen jälkeen lähdettiin rämpimään kohti Vittukoskea (nro 1) jokivartta pitkin. Kun sitten koskelle asti päästiin, todettiin, että olisi tieltä päässyt metsätieuraa pitkinkin perille asti, ilman rämpimisiä. Koski oli ihan mukava pikkupaikka, mutta valitettavasti vettä tuntui olevan liian vähän, että siitä kalaa olisi löytynyt. Matka siis jatkui jokivartta ylöspäin Paasikoskelle (nro 2). Ylöspäin mennessä tehtiin muutama pieni pisto jokeen ilman tärppejä. Niskalla vastaan tulikin sitten lumikelkkailureitin silta, jolta isä pääsi kokeilemaan ostamiani pikkuvaappuja. Paria pikkuahventa lukuunottamatta isän saaliiksi jäi hyttystakki, molemmat vaaput sotkeutui takkiin niin pahasti, että irroitus päätettiin jättää mökille.

Itse lähdin vielä hämärässä yrittämään harria hiukan sillan alapuolelle. Ei kestänyt kauaa kun oli ensimmäinen harri kiinni. Vastus tuntui yllättävän isolta, ja yllätys olikin hieno kun kalan sain ylös asti, niin mittaus todensi kalan ensimmäiseksi määrämittaiseksi harrikseni... ja vielä itse sidotulla oliivilla larvalla :)  Kala isälle rantaan ja uutta putkeen. Pommitin samaa pientä virtapaikkaa puolisen tuntia ja saaliina oli neljä alamittaista harria lisää. Kaikki loput harrit olivat 20-25cm mittaisia.

29.7. tiistai

Aamulla suunnattiin emännän kanssa Pyhäjoelle ja tällä kertaa Myllykoskelle (nro 5), eli joen ylimmälle koskelle, jossa on joskus ollut myllykin. Kosken syvimmässä kuopassa hiukan niskan alapuolella sain heti ensimmäisellä heitolla harjuksen kiinni. Tälläkin kertaa koko jäi valitettavasti sinne 20-25cm paikkeille. Samasta paikasta otti vielä toisenkin kerran harri kiinni ennen kuin siirryin virtaa alemmas.

Alempaa kovan virran kohdasta nappasi taas kiinni. Jälleen vaan koko oli pientä. Samoilta paikkeilta tuli vielä kolme lisää. Koskesta vaan tuntui isot kalat olevan hukassa, kun kaikkien koko oli tuota 20-25cm luokkaa.

Päivän ohjelmassa oli pikkumiehen kanssa kalastusta mökkilammella ja illemmalla isän ja appiukon kanssa onkireissu "salaiselle" lammelle.

Pienen suuren kalamiehen saalista :)

Iltasella tosiaan lähdettiin isän ja appiukon kanssa etsimään lampea, jossa he viime kesänä onkireissulla saivat jopa lähemmäs 500g ahvenia. Ensi mentiin navigaattorin ohjeiden mukaan, mutta löydettiin itsemme lammen väärältä puolelta, joten ei muuta kuin auto ympäri ja lammen toiselle puolelle, josta veneen pitäisi löytyä. Oikea paikka lopulta löytyi ja venekin järven rannasta.

Soutua lammen toiseen päähän säesti telkkäperhe joka tuntui pyörivän koko ajan jossain meidän lähellämme. Kun vihdoin päästiin kaislikon sekaan ja ensimmäinen kalastettava aukko löytyi, oli ensimmäiset saaliit jo omassa mielessäni isoja, yli 200g ahvenia.  Kymmenen minuutin sisään olin rikkonut oman ahven ennätykseni jo pariin kertaan 240 ja 280 gramman ahvenilla ja tuntui, että naapuripenkeiltä napattiin vieläkin isompia ahvenia.

Kaislikon seassa soudeltiin ympäriinsä etsien uusia aukkoja ja uusia parvia, tuntui, että mihin tahansa pysähdyttiinkin, niin isoja ahvenia löytyi. Isällä tuntui syövän kaikkein huonoimmin mutta isoin kala kirjautui lopulta hänen tililleen... noin kiloinen hauki, ja tosiaan mato-ongella. Koko reissun aikana tuli yksi kylmälaukullinen ja puolikas ämpäri kaloja, eli ihan mukavasti fileerattavaa :)

 

1.8. perjantai

Aamusella aikaseen lähdettiin isän kanssa vielä tutkimaan yksi Pyhäjoen koskista lisää, eli Vääntökoski (nro 4). Jo heti niskalle päästyämme näytti koski parhaalta tähän mennessä. Vaikka uoma ei ollut leveä, ehkä kolmen metrin kieppeillä, oli sillä syvyyttä selvästi enemmän kuin muissa koskissa, Myllykosken monttua lukuun ottamatta. Päästelin taas larvan kieppumaan kuohuihin ja ei aikaakaan, kun oli taas harjus kiinni. Sama juttu jatkui koko uoman matkan, muutama metri siirtymistä alavirtaan ja taas oli harjus kiinni. Kaikki vaan edelleen sitä samaa 20-25cm luokkaa. Tuosta koskenpätkästä taisi kaikkiaan kymmenkunta harjusta käydä minua moikkaamassa :)

Kun Vääntökoski oli käyty läpi siirryttiin ylöspäin Myllykoskelle kokeilemaan. Tällä kertaa tuli vain pari tärppiä ja muutama sattuma-ahven ja särki. Vielä ennen koskelta lähtö tuli hiukan kuvailtuakin, tässä pari tunnelmapalaa koskesta:

Kosken jälkeen oli sovittu, että käydään kokeilemassa vielä virvelillä ja ongella alla olevasta maisemasta, miten kalaa löytyy. Paikkana tuo on sellainen, että pohja pakenee kovaa vauhtia syvälle. 50m päässä rannasta ollaan jo yli 30m syvyydessä. Toista tuntia yritettiin kalaa tuosta löytää, mutta yhtään tärppiäkään ei saatu.

Kaikkiaan reissusta jäi taas hiukan kaksijakoiset fiilikset. Se yksi mittaharri pelasti reissun ja kalaa tuli paljon, mutta odotukset oli, että isompiakin harreja tulisi enemmän. Ahventenkin suhteen odotus oli lähemmäs 500g otuksista, mutta tyytyminen oli 280 grammaan (vaikka sekin toki oli uusi oma ennätys). Mutta jospa ensi kerralla sitten isompiin jokiin etsimään isompaa kalaa :)

Kynäsjoki 27.-29.6.

Ennen reissua

Edellinen reissu viime kuussa Kynäsjoelle oli kalansaaliin osalta niin hieno, että tämä seuraavakin reissu päätettiin suunnata samaan paikkaan. Tällä kertaa porukkaan tulee yksi lisäsiima viuhumaan ja viime reissun kuvaajakin on kuulemma hommannut virvelin, eli kai se "perho" puraisi myös sillä suunnalla... toki vielä vain virvelin muodossa mutta siitähän se sitten lähtee :)

Jokunen hankintakin tuli tehtyä vielä ennen reissuun lähtöä. Vedenpitävästä repusta on tullut haaveiltua jo pitkään ja vihdoin tuli siihen sorruttua. Olin Scandinavian Outdoorstoressa vahauttamassa vaellushousuja, kun odotellessa eksyin reppuhyllylle. Haltin 30 litran vedenpitävä reppu sattui olemaan jo valmiiksi tarjouksessa ja myymäläpäällikön osuessa paikalle tipahti kassalla vielä hiukan lisää hinnasta pois :)  Meri&Metsä Raisiossa ( www.kalastajankauppa.fi ) oli myös pysäkkinä reissua varten, olihan tuolta ostettu viime kerran "super"perhot, joita piti hankkia lisää. Pari tuollaista perhoa, yksi kellertävä muddler, kellunta-aine ja uusi spigotti jäi käteen hetken pyörimisen jälkeen. Kyselin myös vapaputkea, johon olisi saanut perhovavan kelan kanssa mahtumaan reissun päällä paikkaa vaihtaessa, mutta ongelmavapani on liian pitkä kaksiosaisuudesta johtuen (142cm per pätkä). Pikaisella googlauksella ja etsimisellä ei moisia edes tunnu olevan, vain kevyempiä vapakasseja tuossa pituudessa.

Pitihän sitä uutta spigottia päästä myös kokeilemaan, joten tässä vielä reissua varten muutama uusi perho.

Nämä kaksi seuraavaa on tehty muistaakseni numeron 16 koukkuun, eli aika olemattoman kokoisia, en ole edes varma meneekö perukesiimani silmästä läpi. Jos jostain syystä ei isompaa kalaa joelta tule, pitää kokeilla näillä pienillä saako edes jotain saalista.

Tässä oma versioni viime reissun "super"perhosta. Hiukan värieroa, mutta muuten aika samanlainen ja kohtuu hyvin myös onnistunut sidonta :)

Tässä ensimmäinen Muddler kokeiluni. Jäihän siihen vielä parantamisen varaa, mutta nyt ainakin tietää perusperiaatteen, että miten tuo pää saadaan tehtyä.

Vielä päivää ennen reissuun lähtöä piti käväistä uudestaan Meri&Metsän poikia moikkaamassa ( www.kalastajankauppa.fi ) ja hakemassa viimeksi unohtunut perukesiima. Siinä siimahyllyä katsellessa alkoi ajatus viretä, että josko sitä ostaisi varakeloihin kelluvan ja täysin uppoavan siiman reissulle mukaan. Hintaa ei siimoilla paljoa saanut olla, joten myyjän hyvällä avustuksella poistoloorista löytyikin sopiva siimat ja alehinnoista sai vielä hiukan tingittyä pois. Illalla kotosalla olikin vaikean päätöksen paikka, että mihin kelaan mitäkin siimaa laittaa. Kovinkaan paljoa luottoa kun ei laukussa oleviin 3e:n hätävara muovikeloihin ole. Paraatikelaan päädyin laittamaan uppoavan siiman, jos siihen vaikka joku taimen pääsisi päähän kiinni. Toiseen kelaan vanha intermediate siima ja uusi kelluva siima luokkaa pienempään hätävarakelaan. Todennäköisesti kuitenkin pintureihin nappaa pienempi kala kiinni, niin ei ole kelalla niin paljoa merkitystä.

Perjantai 27.6.

Lähtöpäivä... kesän suurimmat tavoitteet perhostelun suhteen tuli täytettyä jo viime reissulla, mutta kummasti sitä jo yöllä pyöri mielessä mahdolliset saaliit :)

Aamusella koitin parhaani mukaan keskittyä touhuilemaan muksujen kanssa, ennenkuin vanhempani hakisivat heidät viikonlopun viettoon Säkylään, mutta ajatukset harhailivat väkisinkin siihen, että mitä pitäisi pakata mukaan ja olenko muistanut kaiken. Kymmenen maissa kun lapset haettiin siirsin vieläkin pakkailua hetken ja aloin hoitamaan päivän töitä pois alta. Puolen päivän jälkeen pääsin vihdoin pakkailuun käsiksi. Vaikka sitä kuinka monta kertaa on reissuille lähtenyt, niin aina siinä on yhtä kova miettiminen, että mitä sitä mukaan tarvitsee... pitäisi varmaan tehdä jonkunsortin lista koneelle, mistä voisi tarkistaa, että ainakin peruskamat on aina mukana. Vaatteet, kalastusvälineet, leiriytymisvälineet ja ruokatarvikkeet, eiköhän siinä ne tärkeimmät. Kauppastoppi on sovittu matkan varrelle, joten kylmään saatavat tavarat tulee hommattua vasta matkalta. Kalakaveri on päivällä hakenut ensimmäistä kertaa meidän reissulle mukaan kuivajäätä, saadaan autossa ruuat ja (toivottavasti) saadut kalat kylmään.

Kuski pääsikin töistä jo kahden maissa, joten reissun päälle päästään arviolta samoihin aikoihin kuin viime kerrallakin eli noin puoli viisi kunhan toinen kalakaveri on tänne asti ehtinyt töistään. Tällä kerralla siis mennään kaverin autolla (ilman suksiboksia), joten odotettavissa on täysi auto kun kolme miestä tavaroineen sinne ahdetaan.

Eihän se lähtö sitten ihan ajallaan tapahtunut mutta matkaan sentään päästiin. Ensimmäinen stoppi oli jo parin kilometrin jälkeen Pyheen torilla Yläneen perinnelihan autolla, josta kalakaverin mukaan tarttui reissun makkarat. Kauppastoppi tehtiin Porin Prismassa, josta siis kylmätavarat mukaan ja matka jatkui kohti Pomarkkua. Perille päästiin noin kahdeksan aikaan illalla kun matkalta oli vielä koukattu mukaan laavulle johtavan tien portin avain, eli tälläkin kertaa saatiin auto ihan joen rantaan asti :)

Loimaan suunnalta tullut kaveri oli ehtinyt perille jo samoihin aikoihin kun me vasta päästiin lähtemään, joten reissun ensimmäinen ahvenkin oli siis napattu jo ennen meidän pelipaikalle pääsyä. Perille päästyä kylmätavarat kuivajään kanssa boksiin, kahluuvehkeet niskaan, perhovehkeet valmiiksi ja eikun jokeen.

Kalastuksen aloitin kelluvalla siimalla ja nalle puh perholla. Valitettavasti kalat, jotka perhosta kiinnostuivat, olivat niin pieniä, etteivät jääneet kiinni mutta saivat kyllä perhon uppoamaan... which wasn't nice. Hetken päästä vaihdoin upposiimaan ja -perhoon. Tällä yhdistelmällä tulos hiukan parempi, yksi 10cm ahven ja jokisimpukka.

Kahlatessani joen toiselle puolelle olin saanut kasteltua hupparin hihat, joten kylmä yritti päästä päälle. Pois joesta, hiukan kuivaa ylle ja vaihto virveliin. 3 gramman kala-lippayhdistelmä toi tällä kertaa muutaman heiton jälkeen illan isoimman saaliin, about 700g hauen, joka kyllä pääsi takaisin kasvamaan.

Ilta alkoi olla pulkassa puolenyön aikaan iltatoimien jälkeen, joten kömmin telttaan...
... ulkopuolelta kuuluu nuotion räiskettä, linnun laulua ja "hiljaisuutta". Vaikkei sitä kaupungissa asukaan, niin tälläisinä hetkinä sitä aina ajattelee miten hienoa se on päästä nauttimaan luonnon rauhasta ja antaa sielun levätä. Hyvää yötä!

Päivän saldo 1 ahven, 1 hauki ja 1 jokisimpukka.

Lauantai 28.6.

Niin... se sielu ehkä lepäsi... mutta unesta ei oikein ollut tietoakaan yön aikana. Sama juttuhan se yleensä aina on, kun vieraassa paikassa ja varsinkin makuupussissa koittaa nukkua, mutta toinen yö yleensä aina helpompi.

Kun vihdoin sai itsensä kammettua ylös ja aamutoimet hoidettua käytiin ensin läpi Vääräkosken kuohut mutta ilman isompia tärppejä.

Pieni ruokatauko ja auton kanssa kohti Kukonkoskea. Yllättävää kyllä, ei paikalla näkynyt muita perhostelijoita ja saimmekin rauhassa käydä läpi koko kosken. Vieläkään ei mitään isompaa kalaa saatu, mutta sentään jokunen pieni harri, ahven ja särki perhoihin iski kiinni. Kukonkosken laavulta kuski ajoi autolla alapuolisen kosken alle ja me muut kahlasimme kalastellen sinne asti. Melkein tuon alemman kosken alla soraisella virvaavalla paikalla oli päivän paras ottipaikka minulle. Hetkessä napsein samoilta kohdin 4 pientä harjusta ja 4 särkeä. Toki olisihan se hienompaa ollut löytää se isokin kala, mutta sentään harjuksia löytyi. Viime reissun ensimmäisen kirjolohen saantipaikka ammotti tällä kertaa tyhjyyttään, vain rantaruohikosta lähti hauki liikkeelle. Palasimme siis ilman syötävää saalista takaisin leiripaikalle.

Pienen hiukopalan jälkeen muu porukka päätti ottaa päivätirsat ja itse lähdin leiripaikan kohdilta kahlaamaan läpi joen toiselle puolen ja siitä aina Vääräkosken niskalle saakka. Matkalla ei perhoon tarttunut tälläkään kertaa kuin pari ahventa mutta niskalla napsahti... mutta vain pari potkua ja irti. Jokin isompi oli siis niskalla ollut, muttei jäänyt kunnolla kiinni, eikä tietenkään uudestaan ota kiinni.

Kun niskalta palailin leiripaikalle oli porukka juuri heräilemässä päiväunilta. Eli siitä sitten uudestaan koko porukalla kahlaamaan Vääräkoskea läpi. Jonkunlainen maine oli ilmeisesti itselleni tullut kuulapään uitosta kun kalakaveri pyysi neuvomaan sen käytössä ja lainasi itselleen yhden moisen. Eipä mennyt kuin muutama uitto kun kaverilla oli ensimmäinen kala kiinni kiven takaa. Toki sekin vain ahven, mutta neuvot siis ilmeisesti tepsivät :)  Jokunen pikkukala saatiin taas kiinni mutta lisähavaintoja ei isoista ollut.

Ilta alkoi painaa päälle ja parin kalakaverin suunnatessa makuupusseihin lähdin vielä yhden kaverin kanssa koskeen sillä periaatteella, että takaisin ei tulla ennenkuin hämärtää niin, ettei enää näe kalastaa kunnolla. Kahlasimme taas Vääräkoskea läpi saaden muutaman pikkukalan ja illan jo alkaessa hämärtää oltiin ihan Vääräkosken alajuoksulla isojen kivien vieressä. Itse olin jo nousemassa kohti rantaa kun juteltiin kaverin kanssa ja hänellä nappasi iso kiinni. Juttelun (ja ehkä väsymyksen vuoksi) ei keskittyminen ollut kalastamisessa ja yhtä nopeasti kun kala oli iskenyt, oli se myös irronnut. Pienen pettymyksen vallitessa suuntasimme mekin viimein kohti makuupusseja.

Päivän saldo 4 harjusta, 6 ahventa ja 6 särkeä.

Sunnuntai 29.6.

Illalla (tai yötähän se jo oli) puhuttiin, että herätään sitten viimeistään viideltä taas kalastamaan, josko se iso kalakin olisi syönnillä aamutuimaan. Herätys oli kummasti yön tai aamun tunteina kadonnut kalakaverin kännystä ja heräsinkin puoli kuuden maissa siihen kun kuulin naapuriteltan pakkailua omani ulkopuolelta. Itse kömmein teltasta myös tuohon aikaan vielä hiukan höpöttelemään kaverin kanssa, ennenkuin hän lähtisi ajelemaan kotia kohti meidän muiden vielä jäädessä jokuseksi tunniksi pelipaikalle.

Kun vihdoin ja viimein saimme leirin kasaan suuntasimme autolla Kynäskoskelle. Tienhaaran kohdilta viime reissulta saatu iso kirre ja jonkun vieraan saamat harrit suurinpiirtein samoilta paikoin mielessä suunta oli ensimmäisenä suoraan tienhaarasta koskeen. No eihän siinä(kään) tällä kertaa mitään isompaa kalaa löytynyt. Kaveri jäi pommittamaan alajuoksua harjukset mielessä ja itse suuntasin niskaa kohti johon toinen kavereista oli jo heti saavuttuamme lähtenyt. Kovin pitkää matkaa en päässyt kävelemään kun kaverin jo näin koskessa yhden kovemman virtapaikan kohdalla.

Hän alkoi kertomaan, että keskellä tuota kovempaa virtaa oli joku isompi kala hypännyt, ja oli sen jälkeen kohtaa alkanut pommittamaan. Ja tietenkin kesken jutustelun nappasi kala hänen perhoonsa kiinni... ja pääsee irti kun ei vastaiskua heti tullut. Paikkaa alettiin sitten kahdella perhoa pommittamaan, mutta eihän se kala uudestaan enää kiinni ottanut. Itse lähdin uudestaan kohti niskaa ja sieltä pikkuhiljaa alaspäin. Jokunen ahven ja särki matkalla kiinni nappasi. Huvittavin hetki oli kun kalakaverilla nappasi kahteen perhoon samaan aikaan isot ahvenet kiinni, harmittavasti en heti ehtinyt kuvaa nappaamaan ja tietenkin toinen tipahti veteen ilman irroitusta.

Kello alkoi lähenemään kotiinlähtöä, joten vielä hetken tienmutkan kohdilla heittelyä ja kamat kasaan. Lähteissä vielä portin avaimen palautus ja kotia kohti.

Päivän saldo 7 ahventa ja 1 särki.

Reissusta jäi vähän kaksijakoiset fiilikset, isoa kalaa ei saatu mutta koskaan ennen ei ole näin paljoa kalaa saatu perhoilla. No, josko sitten seuraavalla kerralla taas isompaa. Oltiin reissussa muutama päivä liian aikaisin, kun reissun aikana kuultiin, että seuraavana tiistaina olisi tullut istutussatsi jokeen.

Omalla kohdalla seuraava reissu onkin sitten Kuusamon suuntaan...

Tallinnan tuliaisia ja tuotoksia...

Tallinna 7-9.5.

Tallinnan reissu jäi tuolloin toukokuun alussa blogailematta mutta otetaanpa se nyt samalla esiin kun tuliaisista tuli jotain tehtyä.

Jo ennen reissua tulin päättäneeksi, että reissubudjetti kalastuksen osalta tullaan käyttämään perhotarvikkeisiin, eikä Salmon myymälässä käyntiin. Vaimon ja äidin mukana olo reissulla varmisti sen, että matkan aikana tultaisiin käymään muutamassa käsityö/askarteluliikkeessä ja Karnaluksissa (joka on kaiketi virallisesti moisten tavaroitten tukkukauppa). Edellisellä Tallinnan reissulla väliin jäänyt pikkuinen käsityöliike otettiin tällä kertaa google mapsista esiin ja pienen etsimisen jälkeen perille löydettiinkin. Osuttiin vielä liikkeseen juuri oikeana päivänä, kun oli kaikesta tavarasta -30%. Omaan käteen jäi kolme rullaa kuparilankaa, kuparin, hopean ja punaisen värisinä.

Hiukan koitin noissa pienemmissä liikkeissä säästellä, kun tiesin mitä odottaa Karnaluksin osalta. Lopulta kun sinne asti päästiin, niin ensimmäisenä kiinnitin huomioni sulkahyllyyn. Sieltä ensimmäinen harkinnan kohde oli, että montako riikinkukon sulkaa sitä ottaisi mukaan. Yhdestä sulasta (50snt/kpl) kun saa monen monituista perhon runkoa kierrettyä. Hyllyn alta huomasin pusseista mielenkiintoisen värisiä sulkia, jotka tarkemman tarkastelun jälkeen osoittautuvat nauhaan sidotuiksi, eli olivat metritavaraa (n. 4e/m). Noita sulkanauhoja jäi lopulta käteen useampaa väriä.

Syvemmälle Karnaluksin syövereihin päästyä löytyi...hmm.. karvapuuhkako olisi oikea nimi? Eli kahden metrin pituisia karvaisia nauhoja (n. 4e/kpl), joista riittäisi perhonsidontatarvetta pitkäksi aikaa.

Seuraava ostettava asia olisi jäänyt itseltä kokonaan huomaamatta, mutta vaimokin oli hyllyjä katsellut osittain harrastustani silmällä pitäen ja huomautti huovutusvillan soveltuvan hyvin perhojen runkomateriaaliksi. Joten pitihän sitäkin sitten ottaa muutamaa väriä (muistaakseni vajaa 2e/kpl).

Ompelulankahyllystä käteen jäi kultaista, hopeista, violettia ja sinistä lankaa (hinnat muistaakseni muutaman kymmenen senttiä/kpl).

Vielä kassan lähellä vaimoa ja äitiä odotellessa kävin läpi koruaskarteluhyllyjä ja bongasin sieltä isoja pyöreitä "helmiä". Noista ensimmäinen ajatus oli, että saisi tehtyä haukiperhoille päitä. Kuitenkin alkoi hiukan epäilyttää, että miten sitominen onnistuu kun noissa oli isot reiät ja itse helmikin oli reikäinen, joten voisi ottaa ilmanvastusta aika lailla heitettäessä. Päädyin siis ottamaan vain kaksi helmeä, kultaisen ja hopeisen testattavaksi.

Lopulta Karnaluksista tuli omista ostoksistani isompi lasku kuin emännän ompelu&kutomistarvikkeista :P  Illalla Prismassa käydessä emäntä vielä vinkkasi meikkiosaston vieressä alehyllyä päin, ilmeisesti ajatellen, etten enää ryövää lisää kynsilakkoja häneltä. Alehyllystä löytyikin muutama mukaan lähtevä väri, saapa sitten nähdä miten kynsilakat kestävät perhoissa, ainakin värit on hienoja :)

9.6. sidontailta

Vaimo kokoustamassa, lapset nukkumassa ja itsellä vihdoin sellainen olo, että voisi muutaman perhon sitoa. Testiin pääsivät siis Tallinnasta ostetut tarvikkeet perhomessuilta hommattujen tarvikkeitten kera. Hiukan ensin tuntui, että ideat on kadoksissa mutta kai näistä edes osaan voi olla tyytyväinen... ja lopultahan se ratkaisee, että onko joku hyvä, miten kalat niihin suhtautuvat.

Lisää taas kun joskus on sopiva inspis ja sopivasti aikaa :)

Kuhan etsintää 28.5.

Työpäivän jälkeen auton nokka kohti... no jääköön tällä kertaa kalapaikka vain oman porukan tietoon... mutta siis kohti paikkaa, josta huhujen mukaan nousisi kuhaa, isoa ahventa ja ehkä isoja haukiakin. Matkalta vielä kalakaveri mukaan, joka oli myös paikasta kuullut, muttei koskaan käynyt kokeilemassa.

Kuulopuheiden mukaan vihreän sävyisillä jigeillä kannattaisi paikkaa alkaa kokeilemaan, joten jigipakista ensimmäinen sinnepäin oleva jigi siiman päähän kiinni ja heitto virtauksen suuntaan. Kelaus... pysäytys... pari pyörähdystä lisää... pysäytys... pyörähdys...pysäytys... kolme pyörähdystä... ja kala kiinni! Tämän vuoden ensimmäinen kuha nousi ylös mutta valitettavasti mittaus antoi tuloksen 36cm, alamitan ollessa 37cm. Kala takaisin mereen kasvamaan ja "uutta matoa koukkuun", eli jigi lentoon.

Seuraavaksi tuli kalakaverille ohjelmaa kalan ottaessa kiinni. Ensimmäinen "se on vaan ahven" huuto tuli jo ennen kuin kalaa edes nähtiin, ja tosiaan, ahven sieltä nousi ja ihan kelpo kokoinen noin parisataa grammainen. Ja lisää seurasi, nyt vuorostaan minulle kuhan ottaessa taas kiinni. Tälläkin kertaa jäätiin alamitan alle, 35,5 senttiin, joten kala takaisin kasvamaan. Pari heittoa lisää ja taas vapa alkoi väpättää, nyt ahvenen muodossa. Päivän suurin ahven nousi ylös ja taisi samalla olla suurin saamani ahven puntarin noustessa 280 grammaan. Kaikkiaan minulle tuli siis kolme kalaa ensimmäisillä kuudella heitolla, joten pakko myöntää paikan olleen hyvä vaikka kuhien koko hiukan jäikin harmittamaan.

Jonkun ajan päästä kalakaveri tunsi jonkun ison käyvän jigissä kiinni mutta pääsevän irti. Muutama heitto lisää samaan suuntaan ja vapa taipui kunnolla ison hauen käydessä jigiin ahnaasti kiinni. Vihdoin päästiin testaamaan Salmon haaviakin ison kalan kanssa ja hyvinhän se näytti toimivan kun kala rannalle saatiin. Vaaka näytti kolmea kiloa kalakaverin ensimmäisen tänäkesäisen hauen painoksi.

Jonkun ajan päästä kävi itselleni kolmaskin kuha näyttäytymässä, mutta edelleen jäätiin mitasta vaille pari senttiä eli 35cm. Paikka alkoi selvästi rauhoittua tuulen noustessa (tai muuttaessa suuntaa, että osui paremmin kohdalle). Vielä ennen siirtymistä seuraavaan paikkaan nappasin yhden ahvenen lisää ylös, puntariin en viitsinyt pistää kun oli selvästi edellistä pienempi, noin parisataa grammainen.

Ennen kotiin paluuta käväistiin vielä Raisionlahdella kokeilemassa, josko kuhaa sieltä löytyisi. Paikalla oli kuitenkin jo kolmen ulkomaalaisen miehen porukka parhaalla paikalla, joten jouduimme tyytymään sillan alusiin. Muutenhan siltojen altakin kalaa yleensä varmasti löytyy, mutta nyt oli vesi niin matalalla, että sitä oli tuskin nimeksikään. Kun olin tartuttanut kolmeen kertaan jigin pohjaan (tai pohjassa jo oleviin siimoihin) ja katkonut siimani, aloin jo luopua itse toivosta, että mitään kalaa tuolta löytyisi. Kalakaveri kuitenkin päätti vielä testata yhtä heittosuuntaa paikalla olleiden antaessa meille hiukan lisää tilaa. Tuloksena olikin tuosta suunnasta yksi 35cm kuha ja toinen tärppi. Myös ulkomaalaisilla kavereilla näytti kaloja tulevan tuolla hetkellä ja näin ainakin kolmen kuhan pääsevän takaisin mereen kasvamaan, propsit siitä heille etteivät ottaneet alamittaisia ylös.

Kuhaa ei siis syötäväksi asti saatu, joten oli tyytyminen niihin kolmeen ahveneen, jotka ensimmäisestä paikasta ylös saatiin. Odottelin jo matkalla kotiinpääsyä kauhun sekaisin tuntein... emäntä ei ole kotona, joten joudun itse kalat fileeraamaan. Niinhän siinä taas kävi, että fileeraamisesta tuli lähinnä teurastusta, mutta ahvenilla sentään tuota viitsii treenata (mahdolliset kuhat olisin kyllä säästänyt osaavampiin käsiin). Lisää treeniä ja kenties parempi veitsi hankintaan, niin ehkä pannulle asti päätyy hiukan enemmän syötävää :)

Perhokauden avaus Kynäsjoella 16.-18.5.

Perjantai 16.5.

Vihdoin se koitti, koko pitkän talven odotettu, kesän ensimmäinen perhokalastusreissu jonka suuntana tälläkin kertaa Kynäsjoki. Porukka oli hiukan vähissä tälläkin kertaa reissua varten, mutta uutena mukaan lähti vanha opiskelukaveri kuvaajan ominaisuudessa, joten pääluku saatiin sentään kolmeen asti. Tulee olemaan mielenkiintoista nähdä videolta, miten pielessä oma heitto oikeasti on... ja onhan se mukava saada muutenkin kuvamateriaalia muistoksi reissusta. Oma kuvaaminen on todetusti jäänyt todella vähiin kalastusreissuilla, kun kuitenkin keskittyy itse kalastamiseen.

Reissua varten pakkailu alkoi jo viikolla ajoissa, mutta kuten tapana on, viimeisten tavaroitten pakkailussa tulee aina kiire. Perjantaina koko porukka oli vielä töissä päivän, joten reissuun lähtö oli sovittu noin neljään iltapäivästä. Itsellä työpäivä toimistolla päättyi jo puoliltapäivin, että ehti vielä viimeiset kauppatavarat hakemaan ja päästämään emännän asioille yhden jälkeen. Kotona vielä viimeiset työjutut kuntoon ennen lasten pakkailua isovanhempien kyytiin, jonka jälkeen omat kamat autoon, kalastuslupien maksu ja tulostus, ja kalakaverin odottelua saapuvaksi. Tavoitteena oli päästä noin puoli seitsemän-seitsemän maissa jokirantaan, jolloin luvat alkaisivat pyöriä.

Kuvaaja ehti ennen meitä paikalle jo hiukan ennen puoli seitsemää ja me hiukan perässä. Sovitulla tapaamispaikalla Kukonkosken parkkipaikalla vastassa olikin heti reissun ensimmäinen yllätys. Puinen kolmijalka jossa roikkui iso lappu "rauhoitusaika 14.-21.5.". Tarkemman lapun lukemisen jälkeen todettiin rauhoituksen koskevan Kukonkoskea laavulta pienen matkaa ylävirtaan, eli ei sentään koko reissu ollut pilalla. Hetken pohdinnan jälkeen päätettiin jatkaa matkaa seuraavalle laavulle eli Vääräkoskelle. Autot saatiin parkkiin ja kamoja alettiin kaivelemaan esille kun paikalle pöllähti kolmas auto, josta hyppäsi esiin Kalajussien pj (?) Reijo, jolta viime reissulla käytiin luvat ostamassa ja höpistiin muutakin.

Tälläkin kertaa jutustelu alkoi ihan mukavasti ja luultavasti jostain kommentista Reijo sitten meidät muistikin, jolloin jutustelu luisti vielä paremmin. Perhovinkkien, sivuperhojen sitomisen yms jutustelun lomassa saimme Vääräkosken portin avaimenkin lainaan, joten toinen auto siirrettiin parkkikselta suoraan laavun viereen parkkiin. Helpotti kummasti leiriytymistä, kun ei tarvinnut miettiä, mitä tarvitsee ottaa kantoon ja mitä jättää autoon, vaan sai säilyttää kaikki tavarat autossa :)  Samalla ratkesi sekin, että leiri pysyisi samassa paikassa koko viikonlopun.

Laavun kohdalla joessa ei vielä varsinaista koskea ollut näkyvissä, kun vettä kuitenkin oli jonkun verran, mutta lupaavasti pikkukalaa kävi pinnassa, joten odotukset vaan nousivat, että edes jotain kalaa reissulla saataisiin. Kun saatiin loput kamat kalastuskuntoon, niin kalakaveri lähti alajuoksua kohti, jossa oletettavasti olisi paremmin koskea näkyvissä, itse jäin laavun kohdalle kalastamaan. Koitin pikkupintureilla jallitella pinnassa käyviä pikkukaloja, että saisi perhokalastukseen taas jotain tuntumaa. Taisi kuitenkin kalat olla niin pieniä, etteivät saaneet edes pieniä koukkuja suuhun sisään. Kun aloin itse miettimään teltan pystyttelyä tuli kalakaveri takaisin leiriin harjus haavissa. Tarkistusmittauksen jälkeen harri (30cm) päästettiin takaisin jokeen kasvamaan. Loppuilta menikin leiriä pystytellessä, kalastellessa, lätkämatsia katsellessa ja nuotiolla turistellessa.

Lauantai 17.5.

Lauantain puolelle venynyt nukkumaanmeno ja normaali vieraassa paikassa heikosti nukkuminen jätti unet todella vähiin jo teoriassa. Käytännössä unia verotti vielä lisää paleleminen, joka vain yltyi puskassa käymisen jälkeen viiden maissa aamulla. Kuudelta kello olikin jo herättämässä, joka toisaalta oli ihan hyvä asia, pääsi ainakin nuotiolle lämmittelemään ja kuivailemaan eilisiä vaatteita ennen uutta kalastuspäivää. Sotasuunnitelmana aamua varten oli lähteä alajuoksun koskelle samaan paikkaan, josta kaveri harrin nappasi.

Koskea käytiin läpi jonkun aikaa ilman tärppejä ja nälän alkaessa nostaa päätään lähdettiin takaisin leiriin syömään. Sopivaa makkarahiillosta odotellessa hiukan kuvattiin laavurannassa.

Hetken ruokailun jälkeen paikalle saapui pari muutakin kalastajaa leiriytymisvehkeet mukanaan. Kovasti kyselivät mahtuuko laavulle vielä porukkaa yöpymään. Laavuhan olisi meidän osalta tyhjillään kun teltta ja kota olivat meidän käytössä. He kuitenkin jäivät vielä yöpaikkaa miettimään kun kuulemma ilta voisi mennä pitkäksi remuamisen parissa.

Me heitimme hiukan evästä reppuun ja suuntasimme vielä pidemmälle alajuoksua kohti. Ensimmäisen koskenmutkan jälkeen heittelin syvemmältä näyttävässä kohdassa hetken virvelillä, jolloin sainkin reissun ensimmäisen kovan tärpin. Itse en edes kalaa nähnyt mutta kalakaverin mukaan oli isohko selkä näkynyt pinnassa ennenkuin pääsi kokonaan irti. Tärpin jälkeen alkoikin kova pommitus tuohon samaan kohtaan, niin bete lotolla kuin perhoillakin mutta ilman uusia tärppejä. Kaverit lähtivät jo edemmäksi kun itse päätin vielä pari kertaa kiskaista virvelillä ja sieltähän se isku napsahti uudestaan. Tällä kertaa tuntui kevyemmältä iskulta ja kun kalan sain lähemmäs rantaa näkyi liiankin tuttu pää... haukihan se sieltä löytyi koskenkin keskeltä. Tarkistuspunnitus näytti tasan kilon ja hauki pääsi takaisin kiusaamaan arvokaloja.

Edelleen jatkettiin matkaa alavirtaa kohti ja lopulta päädyttiin Saukuankosken yläosille asti ennenkuin alkoi taas nälkä kurnia vatsaa ja lähdettiin takaisinpäin. Vääräkosken niskalle kun päästiin oli aikaisemmin tavatut kaverit saaneet porukkaan pari muutakin tyyppiä lisää, joita pikaisesti tervehdimme leirillepäin mennessä. Hetken kun olimme leirissä olleet, tuosta toisesta porukasta kolme kalastajaa palaili myös laavulle kahvitauolle. Siinä sitten jonkun aikaa turistiin kaikenlaista talojen remppaamisesta maailmanpolitiikkaan. Kun sitten teimme lähtöä, tällä kertaa yläjuoksun suuntaan, päätti tuo toinen porukka vaihtaa yöpymispaikkansa Kukonkosken laavulle vielä illan aikana. Varustimme heitä vielä viidellä litralla hanavettä ja yhdellä puolentoista litran kivennäisvesipullolla, ettei kuiva kurkku pääse liikaa vaivamaan seuraavana aamuna kun kuulemma krapulaa oli odotettavissa.

Kynäsjoen retkeilyreitin merkintöjä oltiin muka seuraavinaan oikeaan suntaan, ennenkuin tajuttiin, että väärään suuntaan ollaan menossa. Rämmittiin sitten pienen suolammikon reunaa pitkin tielle asti, kunnes löysimme kartassakin olleen peltotien joka vei oikeaan suuntaan. Oikea ranta lopulta löytyi, jossa pari nuorempaa kaveria olikin jo kalassa ihan kosken alapäässä. Itse suuntasimme kosken niskalle aloittelemaan, josta tulisimme pikkuhiljaa alaspäin. Nuo toiset kalastajat katosivat suurinpiirtein meidän ollessa puolessavälissä koskea. Kun vihdoin pääsimme kosken alareunaan asti, sain yhden tärpin virvelin päässä olleeseen pieneen kala-lippa yhdistelmään. Kala ei kuitenkaan napannut kunnolla kiinni. Hetki myöhemmin kymmenisen metriä tuosta alavirtaan kaverilla nappasi kiinni perhoon.

Kuvaaja ja minä kiiruhdimme alaspäin kuvaamaan ja auttamaan kalan saamisessa haaviin asti. Jonkun aikaa kun oli väsyttely kestänyt, nähtiin kala ensimmäisen kerran ja tunnistettiin kirjoloheksi, ja ihan kohtuu kokoiseksikin. Pohja ja vesi oli tuossa kohtaa niin tummaa, ettei kalaa tahtonut nähdä vaikka ihan vieressä useaan otteeseen kävikin, joten haaviin saamisessa kesti mutta lopulta sekin onnistui ja ensimmäinen kunnon kala oli saatu! Onnittelujen jälkeen suoritettiin mittaukset; 1,42kg ja 50cm.

Kalan saamisen jälkeen lähdettiinkin sitten suoraan leiriin, että saadaan kala savupönttöön pikaisesti. Leiriin kun päästiin, niin todettiin toisen porukan lähteneen, ja ilmeisesti myös saaneen saalista kun mätiä löytyi niin rannasta kuin laavun vierestäkin.

Savukalalla herkuttelun jälkeen suunta oli taas kohti alavirtaa, ja kosken niskaa. Kalakaverin jo saatua kalan, sain vuorostani kokeilla niskan parasta paikkaa ison kiven vierestä. Lopulta siihen ei kovin montaa heittoa ja perhon uittoa tarvittu kun minullakin oli ensimmäinen kirjolohi kiinni. VIHDOINKIN! Ensimmäinen jännitys oli, että pysyykö kala perhossa kiinni ja saadanko se ylös asti. Liekö kala juuri noussut kosken ylös, kun väsytystä ei tarvittu oikein nimeksikään ennenkuin kalakaveri sai napattua kirren haaviin. Huomattavasti pienemmältä näytti kuin kaverin aiemmin saama ja tarkistuksen jälkeen tulos olikin 960g ja 43cm.

Tuossa vaiheessa koolla ei sinänsä ollut mitään merkitystä, kunhan vaan sain vihdoinkin sen isomman kalan ylös :)  Samalla päästiin korkkaamaan jo kolmatta kesää mukana kulkenut "ison kalan" konjakki.

Kalan saamisen jälkeen palailin itse leiriin laittamaan kalan kylmään toisten jatkaessa koskea alaspäin. Tovi myöhemmin, kun olin jo koskelle palannut ja ehtinyt kalakaverin ohi joen mutkaan asti, nappasi kaverilla taas kiinni ison kiven vierestä. Tällä kertaa näytti jo kauempaakin, että nyt tulee vielä isompaa kalaa. Koitin kovasti kaverille huudella, että tarviiko apua, mutta hän halusi tällä kertaa väsytellä kalan ihan rauhassa ja napata itse haaviin, se hänelle suotakoon, joten jäin rauhassa katselemaan taistelua. Väsyttely kesti tällä kertaa aika kauan ja kun kala vihdoin pinnalle haavissa nousi, oli ensimmäinen arvio isommasta oikea, näytti huomattavasti pullukammalta kuin aiempi 1,46 kiloinen.

Kaveri nousi haaveineen joen vastarannalle, jonne itsekin kahlasin perässä suorittamaan mittauksia ja onnittelemaan. Kalan mitta ei paljoa kasvanut, vain kolme senttiä, eli 53cm tapaus kyseessä, mutta painoa olikin reippaasti enemmän vaa'an kivutessa 1,96 kiloon asti.

Tämän jälkeen alkoikin kova pohdinta, että miten saamme kalat säilymään, kiloinen odotteli jo leirillä ja tämä pari kiloinen haavissa, eikä enää samana iltana maistuisi enempää kalaa, kun puolitoistakiloinen jo pisteltiin parempiin suihin. Pienten konsultaatiopuheluitten jälkeen todettiin suolaveden olevan paras ratkaisu. Kahden kesän hukkareissujen (saaliin osalta) jälkeen olin ollut niin pessimisti reissuun lähteissä, että suolaakin oli mukana hiukan vähänlaisesti. Kaikki suola mitä mukana oli lisättiin veteen kalojen seuraan ja toivottiin sen riittävän seuraavaan päivään asti, että saadaan kaupasta jotain lisäviilennystä kylmälaukkuun.

Loppuillan kalasteltiin laavun kohdalla makkaranpaiston, jutustelun ja nukkumaan valmistautumisen ohella.

Sunnuntai 18.5.

Ilta oli taas venynyt ja vuorokausi vaihtunut ennenkuin nukkumaan asti päästiin. Sovittiin herätysajaksi klo 4, joka kuitenkin aamuyöllä vaihtui kello viiteen, kun jostain syystä tuntui uni maittavan :)  Kuitenkaan ei itsellä ole mitään muistikuvaa kellon soimimisesta viideltä, joten vasta puoli kuudelta heräilin omaan tahtiin. Yöllä ei ollut kylmä vaivannut ja unikin oli ollut laadullisesti huomattavasti parempaa. Teltasta ulos kömpiessä totesin myös ulkoilman olevan reippaasti lämpimämpi kuin edellisyönä mutta totuttuun tapaan tulet piti sytytellä heti ensimmäisenä. Aamu oli kaunis aurinkoinen ja tuuleton, nuotion savu jäi upeasti leijailemaan jokiuomaan ja vasta kun se vihdoin siitä alkoi liikkua tajusin, että kuvamuisto jäi tuostakin nappaamatta. Mutta ehkä ne kokemukset kuitenkin ovat parempia kokea sillä hetkellä, kuin muistella valokuvista.

Aamu ehti siis pidemmälle kuin illalla oltiin ajateltu, ennenkuin oltiin aamupalat saatu syötyä ja aamutoimet hoidettua, joten suoritettiin pieni suunnitelman muutos. Päätettiinkin purkaa leiri ennen kalaan lähtöä, jotta päästään vaihtamaan koskea nopeammin kunhan Vääräkoski vielä oli kahlattu läpi tältä aamulta. Kuvaajamme lähti kohti kotia leirin purun jälkeen, mukanaan kuvauspalkkana tuo pienempi eilen saatu kirjolohi. Itse heitimme siis kahluuvehkeet niskaan ja suuntasimme taas jo tutulle kosken niskalle.

Tälläkin kertaa menin ensimmäisenä tuohon niskalle olevan kiven taakse kokeilemaan josko kalaa sieltä taas löytyisi. Kalakaveri suuntasi alemmas koskea samalle isolle kivelle, josta eilen oli isompi kirre noussut. Muutaman heiton ehdein taas heittää ennenkuin kelailin siimaa kelalle uutta yritystä varten. Kuitenkin hiukan ennen heittosiiman loppumista kelaus olikin pakko lopetta yhtäkkiä kalan napatessa kiinni ihan parin metrin päässä. Oliko syynä huono tarttuminen, solmun kunto tai se, että siima oli melkein kelattuna pois, en tiedä, mutta kala sai napsautettua perukesiiman poikki ihan perhon yläpuolelta. Sinne siis meni ainoa itselläni ollut kelta-vihreä perho, johon kaikki kolme saatua kirjolohta oli napannut kiinni. Kalakaverillakin oli enää yksi samanlainen perho jäljellä, joten oli pakko turvautua samanlaisiin, mutta erivärisiin perhoihin. Samasta paikasta ei tietenkään kala enää napannut kiinni, joten lähdin itsekin alavirtaa kohti.

Kun kalakaverin tavoitin, oli hän kalastanut ilman tärppejä jo melkein koko kosken matkan. Totesimme Vääräkosken antaneen meille tältä aamulta jo kaiken annettavan sen yhden tärpin muodossa jonka sain, ja lähdimme autolle suuntana Kynäskoski. Matkalla koskelle päätti kaveri, että pakkohan sitä on kelta-vihreitä perhoja tehdä lisää kun niistä tuntuu kirjolohi pitävän (vaikka kaikki neuvot olivatkin, että musta-punainen/pinkki yhdistelmät toimisivatkin parhaiten). Kynäskosken parkkipaikalla sai roskiksen kansi toimia sidontapöytänä kaverin väsätessä pikaisesti meille pari perhoa lisää ennen koskelle kävelyä.

Kynäskoskikin näytti ihan erilaiselta kuin edellisvuonna, jolloin vesi peitti melkein kaikki kivet joita koskessa on. Nyt koski näytti hyvältä kalapaikalta, löytyi paljon hyvännäköisiä kiven taustoja ja pyörteitä. Lähdimme taas suoraan ylävirtaan kosken niskalle asti aloittamaan, tarkoituksena tulla pikkuhiljaa koskea alaspäin. Mutta niska, kuten melkein koko kosken matka kalastettiin tyhjää. Noin puolessa välissä koskea katselimme alavirtaan kun joku mies nappasi kahteen kertaan ilmeisesti alamittaisen harrin kiinni ja poistui paikalta yhtä nopeasti kuin oli saapunutkin. 

Lähestyessämme tuota paikkaa päätin itse, että on aika kokeilla larvoja ja kuulapäitä kun ei muutkaan perhot tunnu tässä koskessa toimivan. Hetken sain kalastella taas ilman tärppejä, muutaman pikkukalan käydessä katsomassa perhojani, ennenkuin taas iski. Seisoin itse korkealla kiven päällä kokonaan vedestä poissa ja uitin kuulapäätä pohjaa pitkin kun tuntui kova isku, vapa taipui isolle mutkalle ja pyristely alkoi. Kala tuntui isolta mutta taas yllätti se, miten vähän se loppujen lopuksi pisti vastaan. Huusin kaverin apuun haavittamaan kalan ettei se pääsisi karkuun kiipeillessäni kiveltä alas. Hetken taistelun jälkeen kala vihdoin ui haaviin ja näimme sen kokonaisuudessaan, reissun suurin kala oli saatu! Taisi siinä päästä (harvinaista kyllä) joku eläimellinen voitonkarjaisu suusta kun noin iso kala oli napannut kiinni, ja vieläpä itse tehtyyn kuulapääperhoon.

Rannassa suoritettu mittaus tuotti tällä kertaa tuloksen 59cm ja 2,8kg. Kala siis oli luultavasti edelliskesäistä istutuskantaa, koska tietojen mukaan jokeen istutetaan korkeintaan 2,5kg kaloja. Samalla kun itse perkasin kalaa, lähti kaveri vielä kokeilemaan itsekin kuulapäällä muutamaa paikkaa. Harmittavasti kotiinlähdön aika alkoi käsillä, joten itse en enää ehtinyt koskeen takaisin. Tämä viimeinen kirjolohi kyllä pelasti kaikki edellisetkin reissut, niin hyvältä sen saaminen tuntui :)

Kävely autolle taisi mennä aika ison hymyn saattelemana. Vielä viimeinen kamojen pakkaus ja suunta kohti Pomarkun keskustaa ja etsimään kaupasta jotain jäähdytystä kaloille. Kaupassakäynnin jälkeen palautettiin vielä portin avain ennen kotimatkalle lähtöä.

Kynäsjoki siis tällä kertaa antoi kalaa hyvin vaikka pessimistisenä tällä kertaa lähti liikenteeseen. Ensi kertaa varten tietää varautua hiukan paremmin kylmälaukun ja ehkä hiilihappojään osalta.

Seuraavaa perhoreissua odotellessa... suunnasta ei kyllä vielä tiedä, että palataanko Kynäsjoelle vai onko seuraava kohde Merikarvia, Virrat, Matildanjärvi vai jokin muu...

Jos joku loppuun asti jaksoi lueskella, niin tässä vielä reissusta videokooste (huom! 26 ja risat minuuttia pitkä).