maanantai 9. joulukuuta 2013

"Kesä"kausi paketissa

9.12. maanantai

Kai se on vihdoin myönnettävä, että kesä on ohi ja kalastuskamat saa pakkailla talveksi kaappiin (kunhan kaappi nyt ensin saapuu maalauksesta takaisin kotiin). Pakko sanoa, että vaikka hienoja paikkoja ja hetkiä tuli koettua kesän aikana, niin päälimmäisenä tunteena on pienoinen pettymys. Vieläkin jäi se iso kala saamatta perholla, kuten myös kunnon kokoinen kuha yrityksistä huolimatta. Eli ensi kesään jäi tavoitteita.

Nyt siis odotellaan kunnon jäitä, pilkkikelejä ja kalakavereitten kutsuja pilkkireissulle. Aikaisemmissa postauksissa onkin tullut jo mainittua, että tuo pilkkiminen on aika vierasta puuhaa, kokemusten ollessa yli 20 vuoden takaa. Ensimmäiset reissut mennään varmaan kavereitten kairojen yms kaluston avustuksella, ennenkuin näkee, onko pilkkiminen yhtään minun juttuni.


Kesäkalastuksen pariin palaillaan messujen muodossa 13. tai 14.4. Ylöjärven perhomessuilla.

maanantai 18. marraskuuta 2013

Askainen 16.11.

Surun päivän jälkeen päätin jatkaa pään nollailua lähtemällä aamusella testailemaan Tallinnasta ostamaani uutta jigivapaa. Metsästysporukan läpi pujoteltuani pääsin parkkeeraamaan auton vakipaikkaan ja pienen harkinnan jälkeen uskaltauduin sompailemaan metsän halki vakikalliolle koko ajan miettien, että olisi kaiketi pitänyt olla edes hiukan jotain kirkkaanväristä päällä, metsästäjien ollessa muutaman sadan metrin päässä.

Uusi vapa kasaan, uistin päähän ja kokeilemaan... kolmas heitto oli ensimmäinen joka oikeasti onnistui uudella vavalla, hiukan totuttelua siis vaatii niin pituus kuin jäykkyyskin. Tuolla kolmannella heitolla sitten myös heti napsahti kala koukkuun melkein jalkojen juuressa. Hetken pääsi jopa vetämään siimaa ennenkuin sain kiristettyä jarrun normaaliksi ja kalan tulemaan taas rantaa kohti. Aluksi toivoin, että olisi ollut iso ahven uistimesta johtuen, mutta pieneksi haueksihan se sitten osoittautui.. ja nimenomaan pieneksi, vain 300g näytti puntari. Hetkeä myöhemmin vaihdoin hiukan painavampaa uistinta päähän ja pääsi kunnolla testaamaan heittoa, ja komeastihan tuolla vavalla sai uistimen lentämään. Vavan käyttäjän virheistä johtuen jäi taas kerran pari uistinta tuonne samoihin kaislikoihin mutta vapa tuntui hyvältä ja uskon, että tuo vavan painoluokka on omiaan jigien heittelyyn, jahka jossain välissä ehtii sellaiseen rantaan, jossa niitäkin pääsee testaamaan. Parin tunnin testailusta jäi siis hyvä fiilis vaikkei muuta kalaa tarttunut kiinni, kuin se yksi hauki.

Salmo-ga Kalale Tallinna 11.11.

Maanantai 11.11.

Niin kyseessähän ei tällä kertaa ole kalareissu, vaan lomareissun aikana käväisy Viron parhaassa (tai ainakin Tallinnan parhaassa) kalastusliikkeessä. Etukäteen piti jo käydä nettikauppaa läpi ja miettiä, mitä ehkä voisi hommata kalastusvarusteisiin lisää. Paremmat kahluusaappaat, hintavat kelat ja vavat saivat tällä kertaa jäädä hommaamatta mutta ihan ilman kortin vingutusta ei kaupasta ulos päässyt. Nettikaupasta jo katselin edullisia jigivapoja ja liikkeestä tarkemman tutkiskelun jälkeen käteen jäi melkein kolme metrinen Salmon omaa tuotantoa oleva jigivapa Diamond Jig Specialist 295

Toinen vapa, jota jo etukäteen mietein oli pilkkivapa, ja pienen etsimisen jälkeen moisen hyllystä löysin. Noista päädyin valitsemaan myöskin Salmon omaa tuotantoa olevan vavan, Power Stick Ice Rodin. Sopivaa kelaa ei valitettavasti tuossa Tallinnan liikkeessä ollut hyllyssä, joten se jääpi sitten suomalaisten liikkeitten varaan. Myös pari pilkkiä ja pilkkisiimaa tarttui käteen. Nämä siis hankittuna ihan siltä varalta, että kalakaverit saavat houkuteltua minut myös pilkkimään (muuten voi tulla liian pitkä talvi ilman kalastamista). Tuohon touhuun ei olekaan tullut tartuttua varmaan 20 vuoteen ja silloinkin muistaakseni vain pikainen testi leirikoulureissulla.

Kolmas jo pitkään hankintalistalla ollut tarvike löytyi myös sopivaan hintaan Salmolta, eli haavi. Vanha haavini on oikeasti jo vanha, varmaan sekin tuolta jostain parinkymmenen vuoden takaa oleva kasattava teleskooppihaavi, joka ei ole tämän kesän isompia haukia tahtonut kestää nostaa, eli vahvempaa oli haussa. Sopivalta tuntuva haavi oli tämä.

Listaillaanpa vielä hintapoliiseja varten hiukan tietoa:
Jig Specialist vapa 28,00e
Power Stick Ice Rod vapa 9,95e
Pilkkisiima 30m kieppi 0,61e/kpl
Haavi 13,30e
Pilkit joita ostin, olivat jotain outoa merkkiä, mutta täysin vastaavat tuotteet näyttivät olevan Motonetissä n. 10e:n kastissa, kun Salmolta ostamani maksoivat 3,40e.

Jokuhan varmaan sanoisi, että noin halvalla ei hyvää saa, mutta ainakin itse olen tähän mennessä ollut täysin tyytyväinen viime reissulla ostamiini Salmon vapoihin (Taifun Picker ja 6/7 perhovapa). Nähtäväksi jää, miten nämä uudet vavat toimivat käytössä.


Pyhäniemi 1-3.11.

Perjantai 1.11.

Omat kalastuskamat autoon, perämoottori mukaan lukien, muksuille vaatetta päälle ja menoksi viemään lapset mummolaan ja hakemaan kalakaveri reissulle mukaan. Suuntana tällä kertaa Pyhäniemi, Kihniössä, joka on Holiday Clubin kohde Kankarinjärven rannalla. Itsellä kolmas reissu samaan paikkaan ja tällä kertaa odotuksena oli saada vihdoin ja viimein se kuha ylös järvestä.

Reissuun lähtö ajoittui vasta työpäivän jälkeen, joten perjantaina ei vielä kalaan ehditty. Ilta kuluikin siis perille ajellessa, järven syvyyskäppyröitä tutkiessa ja sotasuunnitelmia tehdessä.


Lauantai 2.11.

Aamusella auringon alkaessa nousta heitettiin kalavehkeet veneeseen ja päästiin testaamaan kumiveneen sähköperämoottorin toimivuutta ihan oikean veneen kanssa. Ja hienostihan se "oikeakin" vene kulki moottorin kanssa, vauhti nyt ei päätä huimannut mutta ihan sopivan uisteluvauhdin tuollakin sai suht koht tyynellä kelillä aikaiseksi. Alkuun suunnattiin etsimään kauimmaista syvännettä järvestä matkalla uistellen ja vaappuja ja jigejä uitellen. Hiukan ennen kuin syvintä paikkaa löydettiin omaan jigiini nappasi kiinni, hiukan jo toivo heräsi, että voisiko se olla kuha, mutta kun näköhavainto tuli, oli tyytyminen haukeen. Aika reipasta tahtia sain hauen veneen lähelle ja näköarvio koosta oli oma ennätys, eli neljän kilon päälle. Valitettavasti hauki pääsi jigistä irti ihan veneen vieressä, haavin jo ollessa melkein sen alla. Positiivisesti ajateltuna oli hienoa nähdä, että hauki nappasi juuri tuohon jigiin kiinni, se oli ensimmäinen oma viritelmäni, jossa oli lisäkoukku. Ja hauki tosiaan oli juurikin tuossa lisäkoukussa kiinni ja vei sen mennessään. Vinkkejä siis otetaan vastaan, miten lisäkoukku kannattaa kiinnittää pitävästi? Vaaditaanko jigipää, jossa kaksi kiinnityskohtaa?

Päivä siis alkoi ihan hyvin. Pienempiäkin haukia päivän mittaan tuli, mutta kuhat edelleen kiersivät meidät kaukaa. Appiukko oli paikallisia kalastajia jututtanut jossain välissä ja olivat kuulemma todenneet kuhan olevan todella aralla päällä, heidänkään verkoista ei ollut noussut kuin kaksi määrämittaista versiota. Päivä oli kuitenkin hieno, vaikka kylmää olikin, ja sitä oikeaa saaliskalaa ei tullut. Illalla sauna teki todella terää. Ehkä ensi vuodeksi pitää hommata pilkkihaalarit? :P


Sunnuntai 3.11.

Herätys soitteli taasen aamun valjetessa, tosin lämpömittari näytti hiukan pakkasen puolelle ja järvellä oli aikamoinen sumu. Todettiin kuitenkin järven olevan jo sen verran tuttu (ja onhan kännyissä gps:t), että uskallettiin lähteä liikenteeseen, appiukon ja isän jäädessä odottelemaan sumun hälvenemistä. Tällä kertaa suuntana oli järven "toisen pään" syvänne, jonka sumusta huolimatta löysimme... tai ainakin ankkuriköyttä tuntui uppoavan toistakymmentä metriä. Jostain kumman syystä syvältä ei tuntunut mitään nappaavan, ei kuhaa, ei haukea, eikä edes ahventa. Edelleen pieniä haukia tuli vetouistellen ja heitellen matalahkoista kohdista järveä.

Pienen lämmittelyhuilin jälkeen napattiin mukaan myös onget ja matoja ja päätettiin kokeilla, josko ahvenet olisivat syöntituulella ammattikalastajien apajilla... eli suuntana siis karikkojen lähistöjen pyyntipaikat. Loppujen lopuksi pari ahventa sain ylös, yhden ok kokoisen ja toisen emolta karanneen, eli edes ahvenet eivät tuntuneet olevan syöntituulella. Liekö tuo kalojen syömättömyys ollut kylmyyden syytä tai ei, mutta reissun kokonaissaalis oli siis aika heikko, muttei ihan hukkareissu. Reissun tärkeintä antia oli kuitenkin "sielun"hoito... hiljaisuus järvellä, hienot maisemat ja hyvä seura.

Vielä jäi siis parannettavaa seuraavaa Kihniön reissua varten, ehkä sitten taas keväällä kun taimenkoskillekin taas pääsee...

keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Merikarvianjoki 5-6.10.

Ennen reissua...

Edellisestä Merikarvian reissusta jäi karkuun päässet kirjolohet kaihertelmaan mielessä, joten kovin pahasti ei jäänyt harmittamaan kun tälle viikonlopulle suunniteltu Matildanjärven reissu peruuntui ja uudeksi suunnaksi päätettiin Merikarvianjoki. Matildanjärvelle on menossa jokin isompi porukka kalastamaan ja ovat varanneet kaikki luontotuvan hallussa olevat veneet ja kanootit käyttöönsä, eli tuon paikan testaamista pitää vielä odotella parempaan aikaan.

Kalakaveri vinkkasi viikkoa ennen reissua Raisiossa olevasta kalastustarvikeliikkeestä, jonne olikin sitten pakko suunnata katsastamaan perhotarjontaa heti maanantaina. Asiantuntevan oloinen myyjä ottikin asiani hoitaakseen ja esitteli muutaman perhon, joilla pitäisi kirjolohi saada nappaamaan syksyn kylmenevistä vesistä kiinni. Ensimmäiset värisuositukset olivat valkoinen, keltainen ja oranssi. Toki muutama muukin perho jäi suositteluista käteen (noista kuvat varusteet sivulla). Eli jos viime reissusta Merikarvialle jäi kovat odotukset saaliin suhteen seuraavaa reissua varten, niin varsinkin nyt kun on asiantuntevia vinkkejä ottavista perhoista, on odotukset jo todella korkealla. Vielä kun päästään kalareissulle kutuaikaan, niin ainakin kalaa pitäisi olla liikkeellä, toivottavasti myös otillaan ja löydetään joku koski joka ei ole porukkaa täynnä. Mutta tarina jatkuu jahka reissulle asti päästään...


Viivästyneestä päivityksestä...

Kuten osa lukijoista jo on saanut tietääkin, niin harmitus reissun jälkeen, ja hiukan myöhemmin saapunut suruviesti pitkitti blogin päivittelyä liian pitkälle. Mutta jospa nyt (18.11.) ottaisi itseään niskasta kiinni ja muistelisi näitä menneitä reissuja hiukan, että tulee edes jotain kerrottua :)


5.10. lauantai

Kuten jo tuossa "ennen reissua" tekstissä tuli mainittua, odotukset oli aika kovat tälle reissulle. Lauantaina kun saatiin porukka kasaan ja matkan päälle, päädyttiin aloittamaan kalastus viime reissun parhaalta paikalta, eli Salmelankoskelta. Tuoltahan viime reissulla kalakaveri sai yhden kirren ylös asti ja itselläni oli useamman kerran moinen kiinni uistimessa. Jonkun aikaa tuolla koskella siis uistinta paiskeltiin, mutta mitään eloa ei löytynyt. Eli paikanvaihtoon...

Konihaaran parkkipaikalla oli jo autoa, joten jatkettiin sen ohi ja viime reissun toiseksi parhaalle paikalle, Puukoskelle. Puukoskesta pidän paikkana edelleen todella paljon ja yöpaikaksi sovittiinkin juuri Puukoski "telttapaikkojen" ja hyvän kodan vuoksi. Puukoskelle oli myös muita kalastajia eksynyt jonkin verran mutta, mitä muilta kyseli, niin kalaa ei ole oikein tullut. Kalastusta aloiteltiin Puukoskella tälläkin kertaa yläjuoksulta päin ja siirryttiin pikkuhiljaa alavirtaa kohti. Kotapaikan alapuolella oli jälleen pinnassa elämää mutta niin meidän, kuin muidenkin yritykset saada narrattua joku kala koukkuun asti oli aika epätoivoista yritystä. Taas kalasteltiin jonkin aikaa ennenkuin päätettiin lähteä katsastamaan viime reissulta läpikäymättömiä koskia.

Seuraavana tien varressa vastaan tulivat Stäävit&Vaadit -kosket, mutta parkkipaikka oli täynnä autoja, joten jatkettiin matkaa seuraavalle koskelle. Pieni matka eteenpäin ja saavuimme Holmankoskelle, keskelle Merikarviaa. Holmankoskelle sijaitsee myös Eumer, jonka oma alue on meiltä vierailevilta kalastajilta kielletty. Parkkipaikalla oli pari autoa mutta sekaan näytti mahtuvan, joten kamat pois autosta ja kosken rantaan perhovehkeet kädessä. Muille kosken rannalla olijoilla näytti olevan virvelit käytössä. Hetken kun oltiin kalasteltu, niin nähtiin reissun ainoa saaliiksi saatu kala... jonka siis joku muu nappasi kosken niskasta, ihan kalakaverin vierestä. Virvelimiehet poistuivat aika pian tuon jälkeen ja itsekin kokeilimme myös vieheitä, mutta kalaa ei meille edelleenkään suotu. Holmankosken kodalla pidettiin myös ruokatauko ennen seuraavaa paikanvaihtoa.

Kello kulki eteenpäin reippaasti, joten lähdimme tietä takaisinpäin ja parkkipaikan tyhjennyttyä huomattavasti, pistimme auton parkkiin Stäävit&Vaadit koskille. Kolusimme koskea sillasta alaspäin mutta edelleenkään ei tullut edes sitä sattuma ahventa perhoihin. Ilta alkoi pikkuhiljaa hämärtää, joten vielä päivän viimeinen paikanvaihto takaisin Puukoskelle ja telttojen pystytykseen. Hiukan meitä "hulluja" ohikulkijat ihmettelivät kun telttaan meinasimme yöksi jäädä. Hiukan telttojen pystyttelyn jälkeen muut kalastajat katosivat ilmeisesti kotimatkoille, joten saimme vielä hetken pommittaa kotapaikan alapuolella olevaa kohtaa koskessa. Kaikkien perhovalikoimat käytiin aika hyvin läpi, mutta mihinkään ei kala tarttunut kiinni vaikka ihan perhojen vieressä kävivät pinnassa jotain nappaamassa.

Pimeän tultua loppuilta kuluikin kodalla nuotion äärellä syöden, juoden ja turisten turhuuksia :)


6.10. sunnuntai

Aamun alkaessa sarastaa kännystäni kuuluva herätys sai minut nopeasti laittamaan vaatetta niskaan ja sytyttelemään nuotiota kodalle. Kun sain tulet viriteltyä, niin uistin lensi aika nopeasti taas koskeen. Hetken sain heitellä yksinään ennenkuin kalakaverit kömpivät teltastaan ulos ja omien aamutoimien jälkeen kaivelivat omat kalastusvehkeensä esiin. Aamu siis kalasteltiin Puukoskella mutta edelleen ilman saalista. Pikkuhiljaa aloimme keräilemään kamoja kasaan samalla kuin muita kalastajia alkoi koskelle taas ilmestyä. Vielä Puukosken jälkeen päätettiin pysähtyä Lankoskelle hetkeksi kokeilemaan, josko edes joku kala tulisi. Kaverit jäivät yläjuoksulle perhovehkeiden kera ja itse suuntasin alemmas virvelin kanssa. Mutta niinhän siinä kävi, että reissusta tuli saaliin suhteen taas täysi hukkareissu... ehkä sitten ensi kerralla...

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Pyhäpirtti 6.9.

Perjantai 6.9.

Suuntana oli ensin aamusella vanhempien talo Säkylässä, josta lounaan jälkeen jatkettiin matkaa Pyhäpirtille Vahoniemeen, Pyhäjärven rannalle. Autoon olin aamulla pakannut mukaan kaikki kalastusvermeet ja aikomuksena oli lähteä kumiveneellä vesille, ensimmäistä kertaa testaamaan perämoottoriakin.

Pienen tutkimisen jälkeen sain perämoottorin kasaan ja kiinnitettyä veneeseen. Seuraavaksi piti valita vermeet, mitkä ottaisin veneeseen mukaan. Päädyin ottamaan perhovehkeet ja virvelinkin mukaan.



Ensimmäisenä suuntasin paatin lähistöllä näkyvien rapumertojen merkkien lähelle kivipohjaiselle paikalle. Ennen kuin pääsin perille, aloin ihmettelemään vettä veneen sisällä. Hetken päästä alkoi jo takapuolikin kastumaan ja tajusin, että pohjasta oli toinen "tappi" auki. Tappi kiinni ja kauhomaan vettä pois veneestä. Ankkurinkin huomasin heittää veteen vasta kun olin ylimääräisiä vesiä saanut paatista pois. Heittelin jonkin aikaa uppoperholla mutta tärpin tärppiä ei tullut, ja totesin samalla myöskin sen, että kumiveneessä asento ei ole paras mahdollinen perhon heittoon. Joten vaihdoin virveliin kokeillen hauki- ja ahvenuistimia, edelleen saamatta tärpin tärppiä.

Seuraavaksi suuntasin lahden toisella reunalla olevan kaislikon lähelle kokeilemaan josko haukea olisi liikkeellä. Vasta kun pääsin kaislikon lähelle huomasin, miten matalaa tuolla kohtaa on. No, kokeilla piti silti, kun kaislikon keskeltäkin kuului vielä lupaavia loiskinoita. Ei kuitenkaan edelleenkään tärpin tärppiä vaikka kiersin koko kaislikon reunan ja heittelin sisäänkin. Jonkun aikaa heittelin ja tuli kutsu syömään. Juuri kun lähdin kaislikolta liikenteeseen, lähti kaislikon sisältä sorsa lentoon... joten ehkäpä ne lupaavat loiskinat olikin sorsan aiheuttamia.

Ruokatauon yhteydessä juttelin serkkujen ja enojen kanssa, jotka hiukan vinkkasivat mahdollisista kalapaikoista tuon lahden lähellä. Kovin kauas en viitsinyt kumiveneellä lähteä, joten ruuan jälkeen suuntasin rapumertojen ohi niemenkärkeen, jossa näytti olevan isoa kivikkoa pohjassa. Tällä kertaa päätin kokeilla vain bete lottoa. Jonkun aikaa taas heittelin ja olin jo luovuttaa beten kanssa kun ahven nappasi kiinni. Ei mikään iso tapaus, varmaan noin 150g, mutta sen innoittamana jatkoin heittelyä. Muutama heitto rannan suuntaan, pinnassa näkyvien kivien lähelle, ja hauki nappasi kiinni. Ensimmäinen kerta siis, kun pääsi kokeilemaan miltä hauen väsytys tuntuu kumiveneestä käsin. Kohtuu hyvin hauki lähestyi venettä, kunnes sai hiukan löysää ja meni vauhdilla veneen alta. Sain onneksi siiman kierrettyä veneen alta ja hauen muutaman yrityksen jälkeen haaviin. Seuraava ongelma olikin se, että hauki olikin kohtuu iso (omalla mittapuullani) ja vanha haavini taipui vahvasti kun yritin kalaa nostaa ylös. No, kalan sain kuitenkin ylös ja ämpäriin, tai ainakin puolet siitä :)  Kovasti hauki yritti pois liian pienestä ämpäristä, joten katkaisin siltä kaulan, että sain sen siellä pysymään.

Muutaman heiton vielä heittelin hauen saamisen jälkeen, mutta ranta alkoi kutsumaan kun tajusin, miten paljon hauki oli minut ja veneen saanut kasteltua, niin vedellä kuin verelläkin. Tarkistuspunnitus toisti rannassa saman, mitä veneessä olin saanut hauen painoksi, eli 2,4kg. Kesän kolmanneksi suurin hauki siis nousi ylös. Seuraavalla reissulla pitää joko olla isompi saavi mukana tai vapauttaa kala, jos vaikka sattuisi vielä isompi hauki tulemaan. Se on ainakin varmaa, että pitää hommata kunnollinen haavi, ettei kala pääse karkuun ainakan sen takia, että haavi menee rikki.

tiistai 20. elokuuta 2013

Askainen 20.8.

Tiistai 20.8.

Emäntä pääsikin töistä aikaisemmin kuin luulin, joten päätin suunnata Askaisiin kalastamaan lasten mennessä emännän johdolla nukkumaan.

Illan tavoitteena oli vihdoin saada kesän ensimmäinen tavoite rikki, eli vähintään kolmen kilon kala, sekä kokeilla toimiiko maissi oikeasti onkiessa syöttinä.

Rymistelin hiukan liian kovaäänisesti kalliorannalle ja pelästytin rannasta kurjen lentoon, kerrankin kun olisi ollut kamera mukana niin kuva jäi kuitenkin saamatta. Hienoa oli silti linnun lentoa seurata ja samalla alkaa tutkailemaan lahdelman pintaa... ja hyvältä näytti... paljon kalaa liikkeellä. Kaipa se syksy tekee tuloaan ja vedet alkavat pikkuhiljaa viilenemään kun en noin paljon liikettä muista tuolla nähneeni sitten kevään ensimmäisten reissujen.

Ensin piti tietenkin kokeilla perinteisellä Rapalan weedlessillä, josko haukia olisi lähistöllä. Jonkun aikaa sai heitellä ennenkuin ensimmäinen otti kiinni... ja pääsi irti ihan rannassa kun kurkottelin haavia. No, hauki ei kovin isolta tuntunut eikä heti napannut lähistöltä uudestaan kiinni, joten suuntasin heitot eri kaislikkoon. Toinen heitto ja pitkäksi meni... uistin lentää komeasti kaislikon sisään, osuu veden pintaan ja kaislikko räjähtää liikkeeseen... osuin ilmeisesti suoraan hauen kohdalle ja se nappa kiinni. Ensimmäinen ajatus on, että kuinka iso se oikein on, kun ei kelaamalla liiku mihinkään. Sitten tajusin, että ei sen koosta vielä osaakaan mitään sanoa, hauki näytti olevan poikittain kaislojen takana, joten oli kuin olisi koittanut pohjassa kiinni ollutta uistinta repiä kun ei mitään tapahtunut vaikka kuinka kelasi ja nyhti. Kymmenisen minuuttia koitan saada haukea liikkeelle tai edes uistimen irti kunnes hyppään korkeamman kallion päälle ja vetosuunnan muutos auttoi, hauki lähti liikkeelle. Hiki valui ja odotus isosta kalasta oli päällä, edelleen kala tuntui kelatessa isolta vaikka kohtuu helpolla tulikin rantaa kohti. Vihdoin sain hauen haaviin asti ja rannalle. Puntari näytti kalan painoksi 3,18kg ja mittaa n. 77cm... eli keväällä itselle antamani tavoite oli saavutettu, se "maaginen" kolme kiloa oli mennyt rikki! :)

Päästin hauen takaisin kasvamaan, jos se vaikka sitten viisikiloisena tulisi uudestaan ylös ;)  Jatkoin edelleen virvelin varressa kun rannassa oikealla puolellani mulasi hauki. Ei voinut olla sama hauki, joka tuskin olisi jaksanut mitään saalistaa hetkeen, joten uistinta siihen suuntaan. Kolmannella heitolla ja noin metrin päästä rannasta nappasi hauki kiinni, ilmeisesti se sama joka aikaisemmin jo oli kiinni, ja tällä kertaa ei päässyt karkuun. Puntari näytti kalan kooksi 1,14kg, joten sekin takaisin kasvamaan.

Seuraavaksi kokeilin onkia maissi syöttinä. Tulos oli surkea. Kokeilin useampaa paikkaa ja monesta eri syvyydestä mutta ei nypyn nyppyä. Lopulta jätin ongen veteen ja jatkoin virvelillä. Vielä yksi hauki löytyi suoraan edessä olevan kaislikon kulmasta. En muista onko mikään hauki aikaisemmin koittanu niin paljon vetää sivuille kuin tämä vaikka ei isolta tuntunutkaan. Rannassa hauki oli odotetun suuruinen, vain 300g, joten sekin pääsi takaisin kasvamaan.

Liekö nuo hauet pelästyttäneet muut mutta tämän jälkeen ei haukia enää kiinni napannut. Joka puolelta kaislikoiden keskeltä kyllä mulauksia kuului, joten ehkä seuraavalla kerralla menee taas ennätykset rikki.

maanantai 12. elokuuta 2013

Merikarvianjoki 13.8.

Ennen reissua...

Suuntana tiistaina 13.8. aamuyöstä Merikarvianjoki ensimmäistä kertaa. Odotukset on taas aika kovat saaliin suhteen mutta saapi nähdä miten tällä kertaa käy. Ihan vielä ei ole otollisin aika ja vedetkin ovat aika lämpimiä mutta toivottavasti ainakin reissun ensikertalaiselle saadaan hyvä perhostelukokemus ja edes joku saalis. Mukaan tosiaan lähtee veljenpoikani ensimmäistä kertaa kokeilemaan miltä perhovehkeet ja koski tuntuu kalastuksessa.

Sääennusteet ei kovin hyviä lupaile aamupäivälle sade- ja ukkoskuuroineen mutta eiköhän keli päivän mittaan parane. Vielä ennen reissua pitää käydä etsimässä Bete Lotto uistin Motonetistä, jos vaikka tulisi virvelilläkin kokeiltua joen vesiä lohikalan toivossa.


Merikarvia

Nyt 20.8. on vihdoin matkan pettymykset käsitelty jotenkuten ja taitaa saada jo reissun tarinan "paperille" asti.

Kalastuspäivä alkaa n. 3.30 aamuyöllä todella huonosti nukutun yön (tai puolikkaan) jäljiltä. Hiukan ennen neljää saan viimeisetkin tavarat autoon ja lähden kohti Nousiaista hakemaan ensimmäistä kyytiläistä. Reissu meinaa saada katastrofin merkkejä kun kyytiläisen perhovapa unohtui kotiin. Onneksi ei ehditty kun 10km päähän, joten u-käännös ja uusintayritys. Koukkauksen jälkeen oltiin Köyliössä hakemassa veljenpoikaani joskus puoli kuuden maissa. Matkalla päiväkin alkoi sarastaa ja keli näytti paljon paremmalta kuin mitä ennusteet antoivat odottaa.

Seitsemän maissa oltiin perillä Merikarvialla, Lankosken Köffin parkkipaikalla. Vilkaistiin porukalla karttoja ja päätettiin jäädä heti ensimmäiselle paikalle, eli Lankosken alle kokeilemaan aamutuimaan miten se perhostelu tänään onnistuu. Parkkipaikalla vielä hiukan aamupalaa nassuun, kahluuhousut päälle, varusteet niskaan ja vavat valmiiksi. Matkalla oltiin jo hiukan neuvottu veljenpoikaa perhostelun alkeista ja nyt hän pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan miltä vapa ja kela tuntuvat.

Parkkipaikalta lähtevän tien päässä oli portti jossa käskettiin pitää portti suljettuna karjan vuoksi. Kun päästiin rantaan asti oli vastassa parisenkymmentä lehmää, yksi varsin itsepäinen tapaus suoraan meidän ja rannan välissä. Kun tuo tapaus vihdoin päätti väistää, oli maisema kyllä todella idyllinen... aurinko pilkisteli pilvien välistä, koski kohisi ja pinnasta nousi hiukan sumua. Eli ei muuta kuin perhot veteen!

Veljenpoika oppi nopeasti (tai ainakin huomattavasti nopeammin kuin minä), miten perhoa heitetään ja kalastelu pääsi vauhtiin. Jo muutaman minuutin perhostelun jälkeen oli ensimmäinen ahven perhossa kiinni, eli ihan lupaava alku päivälle, edes jotain saalista. Lankoskelta ei loppujen lopuksi muuta käteen jäänytkään kuin useammasta paikasta ja useampaan perhoon kiinni ottaneet ahvenet (tai no, päästettiin ne kuitenkin takaisin kasvamaan, pieniä kun olivat ja tavoitteena arvokalat).

Lankoski on yläjuoksulla ensimmäinen paikka jossa kalastaa voi ja seuraavaksi siirryttiinkin ihan alajuoksulle, Salmelankoskelle. Ensimmäinen vaikutelma Salmelankoskesta oli, että missäs se koski oikeen onkaan, kun virtausta ja kiviä ei näkynyt. Taukopaikka oli kyllä ihan eri luokkaa mitä Lankoskella, veskeineen, puuvarastoineen ja kotineen. Rannassa hetken katseltuamme päätimme kuitenkin kokeilla mitä Salmelankoski sanoisi uistimista, joten varusteiden vaihto virveleihin ja uistimiksi bete lottoa ja muuta todennäköisesti kirjolohelle sopivaa. Ennen kuin itse ehdein edes kunnolla rantaan asti oli kalakaverilla jo ensimmäinen kirjolohi kiinni. Jännityksellä odotimme millaisen taistelun se saisi aikaan mutta tulikin tosi helpolla rantaan. Kun kirjolohi oli saatu haaviin asti huomasimme miksi taistelu jäi vähiin, ilmeisesti iso hauki oli koittanut saada kirrestä välipalaa kun molemmista kyljistä löytyi syvät haavat. Punnituksen jälkeen (1,5kg) oli reissun ensimmäinen arvokala siis saatu mutta haavojensa vuoksi päästetty takaisin jokeen.


Odotukset siis edelleen kovenivat itsellä kun näki, että kirjolohta joessa on, ja sitä voi jopa saada sieltä ylös. Muutama heitto äskisestä kalasta alajuoksun suuntaan ja itselläkin nappasi kiinni. Pienen hetken ehti kalaa kelata rantaa kohti kun se tapahtui, mitä pelkäsikin, kirjolohi päätti hypätä ja tietysti irtosi uistimesta. Kalan kooksi arvioin samaa luokkaa, mitä kaverin kala oli, eli puolentoista kilon paikkeille. Eikun uutta "matoa" koukkuun ja menoksi. Jokunen heitto taasen alajuoksun suuntaan ja uudestaan kirjolohi kiinni. Tätä sai kelata jo pidemmän matkan ja kävi muutaman kerran pinnassakin ennen kuin melkein rannassa, huutaessani haavia lähemmäksi, se tapahtui taas... yksi hyppy pinnan päälle ja irti. Koko samaa luokkaa taas, ehkä sama kalakin. Ketutus kasvoi, mutta tunne siitä, että arvokalaa jo oikeasti on minullakin ollut kiinni, oli hieno. Taas jokun aikaa heittelyä ja kolmannen kerran kirjolohi kiinni, tällä kertaa huutelin haavia jo aikaisemmin. Sain kalan kelattua melkein rantaan sen taistellessa vastaan paljon enemmän kuin pari aikaisempaa kirreä. Ja, kuten arvata saattaa... se tapahtui taas... yksi hyppy ja kala irti. Tällä kertaa koko oli jo huomattavasti isompi, arviolta mentiin jo yli kahden kilon. Sen verran nuo kolme taistelua saivat ilmeisesti alueen kalat "takajaloilleen", että enempää ei kalat napanneet kiinni.

Seuraavaksi suuntana oli Änki ja Lehtisenkoski. Edelleen "kosket" näyttivät todella rauhallisilta, joten päätettiin jatkaa matkaa. Seuraavaksi hypättiinkin taas yläjuoksun suuntaan ja siirryimme Konihaaran parkkipaikalle. Joki oli todella syvään uurtuneena ja virtasi aika verkalleen mutta jonkin aikaa päätimme kokeilla, josko kalaa löytyisi. Se perinteinen perhostelusaalis oli Konihaarastakin tulos, eli muutama pikkuahven.

Konihaaran jälkeen odotukset kunnon kosken löytymiselle olivat kovat ja suuntana oli Puukoski. Pienen soratien päässä aukesi hienosti sepelöity iso parkkipaikka jonka reunalta löytyi hieno taukopaikka, wc, kota ja puuvarasto. Ranta oli vielä upeampi, taukopaikan kohdalla hiljaisempi kohta koskesta mutta ylös- ja alaspäin katsoessa näkyi pitkän matkaa hienoa koskea. Ennen kalastusta Puukoskella oli ensimmäisen ruokatauon aika, eli tulet kotaan ja makkarat lämpeämään.

Puukoskelle saapuessa, ei edelläänkään ollut muita kalastajia näkynyt missään, liekkö johtunut siitä, että oltiin liikkeellä arkipäivänä ja paras kalastuaika vasta syksyllä tulossa. Makkaroitten jälkeen lähdimme porukalla yläjuoksun suuntaan, josta rannalta löytyi ensimmäinen muukin perhostelija. Jäimme sopivan matkan päähän hänen alapuolelle ja lähdimme pikkuhiljaa alajuoksua kohti.



Muutama pieni ahven taas nappaili kiinni matkan varrella ja veljenpoikakin sai kokea miltä kala tuntuu perhosiiman päässä, vaikka olikin vain pieni ahven. Hiukan ennen taukopaikan kohdalle saapumista alkoi parkkipaikalla näkymään elämää, muitakin kalastajia alkoi saapumaan paikalle. Hyvin huomasi, että työpäivä oli loppunut ja paikallisetkin ehtivät paikalle.

Rannalla alkoi muutakin porukkaa siis näkymään, joten siirryin vastarannalle matalan kosken poikki ja jatkoin alavirtaa kohti. Hiukan taukopaikan alapuolella oli kivikoiden keskellä isompi tyyni paikka, jossa näkyi pinnassa käyviä kaloja.



Hetken kun tuota kohtaa pommitin isolla oranssilla perholla, niin kirjolohi nappasi kiinni... siis uskomatonta... perhossa kirjolohi kiinni ja vielä minulla. Koitin pysyä rauhallisena, pitää siiman kireänä ja odottelin, että koska se hyppy tulee ja mielessäni jo ajattelin, että hypätessä pitää vetää vapa taakse ja pitää siima kireänä... mutta ei... ei onnistunut, hyppy tuli ja taas kala irti. Neljäs kirjolohi ja kaikki pääsivät irti. Tämä perhossa kiinni ollut oli luultavasti kilon luokkaa, eli olisi sekin ollut kiva saada ylös ja syötäväksi.

Hiukan tuon taistelun jälkeen muukin oma porukka tuli paikalle ja pommitimme samaa paikkaa mutta yhtään kalaa ei kiinni asti saatu. Vaikka ne pinnasta jotain kävivätkin syömässä, ei perhot enää kelvanneet. En tiedä, oliko touhumme epätoivoisen näköistä, kalastimmeko väärässä paikassa vai kutsuiko muita paikalla olleita ruoka-aika, mutta muut kalastelijat katosivat yksitellen paikalta. Kävimme myös kosken alla kokeilemassa virveleiden kanssa mutta paikka oli niin matala, ettei kalakaan oletettavasti siinä viihtynyt.

Vielä viimeinen maisemanvaihto ja takaisin Salmelankoskelle iltasyöntiä varten. Loppujen lopuksi iltasyönti taisi jäädä vain meille, eli päivän toinen ruokatauko retkikeittimen avustuksella. Arvokalaa ei vain enää löytynyt Salmelankoskesta, ei perholla, eikä vieheellä. Veljenpoika nappasi kuitenkin yhden hauen kiinni, joten ei ihan ilman saalista jäänyt hänenkään virveli. Pikkuhiljaa alkoi väsy painaa puserossa ja kello lähentyä yhdeksää illalla. Koti ja oma sänky alkoi tuntumaan parhaalta vaihtoehdolta, joten kamat kasaan ja kotia kohti.

Puoliltaöin olin vihdoin kotona, väsyneenä, kettuuntuneena mutta kuitenkin samalla onnellisena.

Kaiken kaikkiaan reissusta ei siis saalista käteen jäänyt mutta pidän reissua silti onnistuneena ja takaisin Merikarvialle on vielä joskus päästävä. Salmelankoski, Puukoski ja loput kosket niitten välissä pitää vielä kokea ja toivottavasti kalaakin saada.

sunnuntai 28. heinäkuuta 2013

Kuusamo vko 31

Ennen Kuusamoa...

Pikkumiehen pitkään kinuttu virveli oli pakko hommata jo ennen reissua, kun sopiva osui kohdalle. Abu Garcian junior umpikela löytyi Prismasta ihan siedettävään hintaan. Reissun päällä käytiin myös Keskisen kaupassa pyörimässä ja sieltä pikkumies sai oman punaisen kalapakin ja siihen hiukan täytettä. Omaan kalustoon tuli lisää #6 kelluva perhosiima ja muutama Rapalan ruohikkouistin.

Lauantai 27.7.

Perillä Kuusamossa. Ensimmäinen pitstop kauppoihin. Vielä ei Prismassa ollut perinteistä -50% kalastustarvikkeista, joten sieltä ei mitään varsinaista kalastustarviketta jäänyt käteen. Vaateosastolta kuitenkin löytyi kalastelua ja vaeltelua varten -30% alesta uusi takki, tosin ennusteet näyttää siltä, että tällä reissulla ei takkia vielä tulla tarvitsemaan. Kuusamon Tärpistä isän käteen jäi pari aleverkkoa ja itse nappasin mukaan 4g pikkuvaapun koskikalastusta varten.

Iltaruuan jälkeen oli vuorossa reissun ensimmäinen kalastushetki. Ensin pikkumiehelle opastus virvelin käytöstä ja se menikin perille heti. Rapalan ruohikkouistin lensi jo ensimmäisillä heitoilla komeassa kaaressa (ja kyllä, isukki oli ylpeä ;). Tuolta ensimmäiseltä lammikolta saaliina oli kummipojalle yksi ahven ja emännälle ongella toinen moinen.

Pikkuihmisten nukutusaikaan lähdin itse lähimmälle lammikolle kokeilemaan, josko tuostakin jorpakosta haukea löytyisi. Jonkun aikaa sai heitellä ennenkuin ensimmäinen vana pinnalla seurasi uistinta. Muutamalla heitolla joku tuntui uistinta "tönivän", mutta olisikohan ollut ahvenia kun ei saanut uistimesta kiinni. Paikan vaihdon jälkeen 50m sivummalle nappasi kiinni. Uistimen reitistä noin 90 asteen kulmassa kymmenen metrin päästä lähti taas pintavana suoraan uistinta kohti ja hiukan ennen rantaa noin 500g hauki otti kiinni. Eihän tuosta ollut syötäväksi, eikä kyllä edes viitsinyt kuvaa ottaa moisesta sintistä, eli takaisin kasvamaan. Vielä kokeilua toisella pienellä lammikolla, mutta sieltä ei mitään eloa löytynyt pikkuisia ahvenia lukuun ottamatta, joten päivä oli pulkassa.


Sunnuntai 28.7.

Sunnuntai menikin kalastuksen osalta melkein ohitse. Päivällä pelailtiin petankkia, mölkkyä ja frisbeegolfia ja tuskasteltiin kelin kuumuutta. Vasta illalla käytiin pikkumiehen kanssa taas treenaamassa virvelöintiä ja tulihin siinä itsekin hiukan samalla heiteltyä. Sama juttu kuin lauantai-iltana, joku kävi "pökkimässä" uistinta muttei saanut kiinni.

Myöhemmin illalla lähdettiin emännän kanssa vielä veneellä liikenteeseen lähilammikolle. Emäntä sai ongella heti ensimmäisellä heitolla ahvenen. Vielä toinenkin pienempi ahven nappasi onkeen kiinni, mutta uistimiin ei nypyn nyppyä tullut. Mäkäräiset häiritsivät niin pahasti, ettei kauaa veneessä viihdytty vaan lähdettiin saunomaan.

Maanantai 29.7.

Työpäivä :(  Työkaverin onnettomuuden vuoksi loma vähän lopsahti ja pitää tehdä töitäkin. Pikkumies kuitenkin lähti pappan kanssa taas heittelemään rantaan ja nappasi ensimmäiset ahvenensa virvelillä :)  ja kyllä isukki oli taas ylpeä vaikka harmittikin ettei itse ollut rannassa tapausta näkemässä (ja kuvaamassa).

Iltaa odotellessa, jos vaikka Naatikkajoki kutsuisi iltasella kun työpäivä on ohi.

Keli oli niin kuuma, ettei joelle kannattanut lähetä. Mittari näytti 28 astetta varjossa. Illalla lähdettiin emännän kanssa kuitenkin Kitkajärvelle hiukan heittelemään ja onkimaan. Virvelillä ei edelleenkään mitään napannut mutta onkiminen toimi. Parisen tuntia ja ämpärissä oli 2,7kg ahvenia, suurimmat n. 160g eli ihan ok kokoa syötäväksi. Huomenna savupyttyyn ja eikun syömään.

Tiistai 30.7.

Vihdoin keli näytti sopivammalta joelle lähtöä ajatellen. Neljän maissa käytiin hakemassa vuorokauden luvat Naatikkajoelle. Naatikan "naaraus" aloiteltiin viime vuodesta nakuttamaan jääneestä paikasta alajuoksulta. Emäntä sai ensimmäisen kalansa perholla n. 10min aloituksen jälkeen. Kiinni jäänyt oli 25cm harjus. Muitakin pieniä kaloja näkyi ja hiukan myöhemmin nappasi yksi myös minulla kiinni. Elämäni ensimmäinen taimen, kokoa oli kylläkin vain kymmenisen senttiä.



Pikkuhiljaa siirryttiin yläjuoksua kohti, jossa yhdestä pienestä sivu-uomasta nappasi toinen tammukka kiinni. Tämä toinen tapaus oli jo pikkuisen isompi, arviolta noin 15cm, hyppäsi takaisin uiskentelemaan ennen tarkistusmittausta.

Vielä viimeiseksi illalla lähdettiin etsimään kotaa, joka piti olla vielä ylempänä yläjuoksulla. Autolla pääsi noin kilometrin päähän, josta sitten käveltiin polkua ja pitkospuita pitkin joelle asti. Perillä odotti komea kota ja muitakin kalastajia... jotka olivat tulleet autolla perille asti. Hiukan tarpomisen jälkeen harmitti kuulla, että autolla pääsee sinnekin asti toista kautta.


Keskiviikko 31.7.

Aamusella pikkuväen herättyä lähdettiin uudestaan Naatikalle etsimään isompia kaloja. Hiukan aikaa ensin pintaperhoilla mutta mitään ei jäänyt kiinni. Pienen kahlailun jälkeen näin hiukan syvempää paikkaa, joten vaihdoin uppoperhon kiinni. Ensimmäisellä heitolla nappasi. Hiukan isompi harjus jo, eli mittaa 28cm. Vain pari senttiä jäi uupumaan alamitasta, joten päästettiin kasvamaan vielä. Samoilta paikoin ruohikon reunasta nappaili myös pieniä ahvenia kiinni. Perhostelin pikkuhiljaa alajuoksullepäin mutta kaloja ei siellä edes näkynyt, saatikka että olisi ottanut kiinni.


Vielä ennen mökille paluuta käytiin kokeilemassa yksi sillan alus, josta viime kesänäkin isompia harjuksia löytyi. Tälläkin kertaa näkyi sillan alla heti harjuksia. Pari pientä nostin ensin ylös ennenkuin n. 40cm harjus nappasi kiinni. Viisas kala, pitää myöntää. Pohjassa pystyssä ollut oksa oli kalan pelastus, harri kiersi oksan ympäri monta kertaa ja sai siiman irti. HARMITTI. Yhtä isoa harria ei toista sitten näkynytkään. Pieni ahven nappasi hetkeä myöhemmin kiinni. Sitä ylös kelatessa myös hauki kiinnostui ahvenesta ja iski useamman kerran ahventa kylkeen. Hetkeä myöhemmin oli tuo hauki perhossa kiinni mutta syöksyi oksan alle piiloon ja perho irtosi suusta. Hauki oli arviolta kilon luokkaa.

Tuolle sillalle tullessa oli eräs vanhempi mies pysähtynyt kauppareissulla myös sillan pieleen ja tuli juttelemaan. Kehui kovasti mökkinsä läheistä lampea hyväksi ahven- ja haukipaikaksi ja tarjosi venettäänkin käyttöön. Tarjoukseen ei tartuttu, mutta sillan alla kalastellessa appiukko soitteli, että tuo samainen mies on nyt hänen autonsa kyydissä ja ovat menossa katsomaan tuota lampea ja venettä. Eli iltasella suunta taitaa olla sitten Naatikkalammelle.

Appiukko ja isä lähtivät jo päivällä tuonne lammelle. Emäntä ja minä lähdettiin "salaisen" sillan alle etsimään määrämittaista harria. Tuo aiemmin päivällä perhon vienyt harri oli taas paikalla, kultainen perhonpää suupielestä roikkuen. Kovasta yrityksestä huolimatta ei harrit napanneet kiinni mihinkään perhoon. Vain yksi isompi ahven nappasi perhoon, 220g.

Paikan vaihto Ala-Kitkan sillalle. Itse heittelin virvelillä ja emäntä onki ahvenia taas maanantai-iltaiseen tahtiin. Hetki kun oltiin sillalla oltu, niin appiukko soitteli että missäs ne kalan fileroijat on, kylmälaukussa kun on kymmenen kiloa ahventa. Ehkä tuossa hiukan oli liioittelua mutta paaaljon niitä oli ja isoja, suurin punnittiin 420g painoiseksi. Juuri ja juuri päivä riitti kaikkien filerointiin ja perkaamiseen. Osa menee pakkaseen ja osa syödään huomenna.

Torstai 1.8.

Torstaina kalastuksen osalta päivä jäi aika lyhykäiseksi. Illalla muksujen mentyä nukkumaan lähdin kiertelemään lähimmän lammikon rantoja, etsien isompaa haukea. Useammassakin paikassa olisi sellaiset parikymmentäsenttiset hauet halunneet väkisin tulla mukaan mutta eipä nuo saaneet uistimesta kiinni. Sama juttu ahventen kanssa, kävivät kyllä ankarasti tönimässä ja näykkimässä Rapalan ruohikkouistinta mutta olivat liian pieniä saadakseen sen suuhunsa. Eli sitä isompaa haukea ei ainakaan lammen noilta rannoilta päässyt tavoittamaan, tai sitten ei ollut syöntituulella.

Perjantai 2.8.

Ei enää kalastusta, vaan välineitten pakkailua ja kotimatkan suunnittelua.

Jokohan se ensi vuonna sitten löytyisi se Kuusamon isokin saaliskala...?

keskiviikko 3. heinäkuuta 2013

Kumiveneen neitsytmatka 3.7.

3.7. keskiviikko

Lasten vienti mummulaan Säkylään aamusella ja hiukan etätöiden tekoa. Keli näytti aika huonolta kumiveneen neitsytmatkaa varten, ukkoskuuroja koko aamupäivän. Onneksi puoliltapäivin alkoi sää selkenemään sen verran, että kokeilemaan päätin lähteä. Alustava suunnitelma oli mennä Pyhäjärvelle "väkkäräpuun" rannan ja kirjarannan välisen kaislikon reunaan mutta tuulen suunnan vuoksi suuntasinkin Köyliönjärven päähän Kankaanpäähän.

Vene laatikosta esiin ja eikun pumppaamaan. Hetkeä myöhemmin vene täynnä, oletettavasti tarvittavat välineet veneessä ja eikun menoksi. Hyvin siihen yksi mies mahtuu kalastelemaan mutten kyllä kaksin tuolla lähtisi liikenteeseen. Pari tuntia kaislikon reunan kiertelyä mutta haukia ei näy missään, liekkö ne pelästyneet ukkosia ja painuneet syvemmälle tai kaislikon sisälle.


Kumiveneestä jäi ihan hyvä fiilis vaikkei siis saalista ensimmäisellä reissulla tullutkaan. Pieni ankkuri pitää hommata, sen verran helposti tuuli näytti purtiloa kuljettelevan. Keskivartalon lihaksiakin olisi syytä treenata jos pidempiä reissuja tuolla kumiveneellä tekee.

Seuraavaa reissua odotellessa...

tiistai 2. heinäkuuta 2013

Taivassalosta uutta kalapaikkaa...

1.7. maanantai

Illalla lasten jäädessä mummolaan yökylään päätettiin lähteä emännän kanssa etsimään uutta kalapaikkaa Kustavista päin. Ihan Kustaviin asti ei tarvinnut ajella kun tien vierestä löytyi sopivalta näyttävä sillan vieri. Paikalla oli jo pari onkimiestä mutta emme antaneet heidän häiritä vaan jäimme edelliseen kaislikkoväliin.

Emäntä alkoi laittamaan onkea kuntoon ja pitihän sitä itse kokeilla kaislikoitten reunat läpi, että onko haukia paikalla. Muutama heitto ensin toiseen reunaan, ei liikettä. Sitten vahinkoheitto toisen kaislikon reunaan niin, että viehe jäi roikkumaan ilmaan mutta hipaisi veden pinnan rikki... ja hauki hyppää kokonaan veden pinnan yläpuolelle muttei ihan osu uistimeen. Seuraava heitto samaan paikkaan ei tuota tulosta mutta kolmanteen napsahtaa. Ensituntuma oli, ettei hauki olekaan niin iso miltä hypätessä näytti mutta ilmeisesti se oli vain uuden vavan ansiota, ettei tuntunut niin pahalta kuin vanhalla vavalla. Rantaanpäin kelatessa hauki kävi muutaman kerran pinnassa ja emäntä alkoi etsimään haavia ja puntaria esiin.

Taas tuli todistettua, ettei perhosteluhaavissa oikein koko riitä haukiin (mitenhän sitten koskilla, jos joskus sieltä jotain isompaa saa?). Hauki saatiin ylös ja puntariin tuli lukema 2.02kg, eli kesän toiseksi suurin tapaus. Hauen näyttö paikalla olleille onkijoille ja eikun takaisin mereen kasvamaan. Loppuilta menikin sitten suurelta osin onkiessa heikkoa saalista, muutama pikkusintti salakkaa ja ahventa. Vielä ennen paikalta lähtöä kokeilin sillan toiselta puolen kaislikon reunasta haukea. Pari kertaa joku yritti kiinni mutta saikohan sen verran naarmuja leukaan, ettei sitten lopulta ottanut kunnolla kiinni ollenkaan.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

Kesäkuusta....

Kesäkuu vierähti ohi nopeasti lääkekuurien kera, joten kalastusreissuja ei paljoa tullut tehtyä.

... sen sijaan, hankintoja tuli hiukan tehtyä.

Eräänä kuumeisena lauantaina (kun piti olla Raumalla kalastamassa) satuin lueskelemaan Turun Sanomista Bauhausin mainosta. Ja silmiin osui -30% ale kumiveneistä. Pitihän sitä lähteä katsomaan löytyykö Fish Hunteria. Sellainen löytyi (Fish Hunter 250), vieläpä pakettina moottorin, akun ja airojen kera.

Tallinnan reissulla löytyi myös uusi tuttavuus eli Salmo-ga Kalale (http://salmo.ee/et). Jos oikein ymmärsin, niin tuo olisi Viron suurin kalastusvälineitten valmistaja. Pikastopilla liikkeestä jäi käteen Salmon omat vavat, Taifun Picker 270 (virvelivapa) sekä luokan 6/7 perhovapa. Hyvä maku jäi liikkeestä, joten varmasti seuraavillakin reissuilla lahden eteläpuolelle, tulee tuolla käytyä.

Askainen 1.6.

1.6. lauantai

Emäntä lähti töihin YO-juhliin ja lapset meni mummolaan hoitoon, jotan oma suuntani oli Askaisiin haukirantaan. Parikymmentä heittoa Rapalan Weedless ja ensimmäinen hauki seurasi uistinta rantaan asti. Hiukan myöhemmin ensimmäinen nappasi kiinni, painoa vain n. 700g, joten pääsi takaisin kasvamaan.

Kalakaverilta soitto, että missä ollaan, joten seuraa oli tulossa. Ennen kuin kalakaveri pääsi paikalle nappasi iso kiinni. Se pisti jo hanttiin kunnolla, eikä meinannut nousta rantaan, joten annoin hiukan löysää ja hain haavin ylempää kalliolta, jotta sain hauen ylös. Hauki hakkasi itsensä verille rantakiviin, joten se oli pakko ottaa mukaan.

Punnituksen jälkeen tulos oli kuvassakin näkyvä 2,76kg, eli jo kunnon kokoinen tapaus. Kun vertasin tuota aiemmin saamiini (punnitsemattomiin) haukiin, niin taisi olla tämän pojan suurin koskaan saama hauki.

Kalakaverin tultua paikalle, ei enää kalaa noussut ylös, kolme haukea oli meillä kiinni, mutta pääsivät kaislikoissa karkuun. Mutta tästä on hyvä jatkaa vielä suuremman hauen saalistusta.

Viikko Pyhäniemessä, Kihniössä

24.5. perjantai

Aamupäivä kului pakkaushärdellissä, mitään ei ollut vielä valmiiksi pakattuna, ja autokin täyttyi uhkaavaa vauhtia koko perheen tavaroista. Kahden maissa päästiin lähtemään liikenteeseen ja hiukan kuuden jälkeen alkoi Pyhäniemen kyltit näkymään.
Autojen purku ja ensimmäinen porukka veneen kanssa Kankarinjärvelle haukea etsimään. Ja ensimmäistä kertaa tänä keväänä niitä todellakin löytyi. Itse jäin ensimmäisestä porukasta pois nukuttamaan pikkuväkeä mökille. Emäntien kyllästyttyä tehtiin vahdinvaihto ja pääsin itsekin kokeilemaan. Ensimmäisellä reissulla suurin hauki oli ollut n. 640g ja monta muuta pienempää napannut kiinni ja päässyt&päästetty karkuun.
Soudeltiin pikkuhiljaa Pyhäniemen rantaa pitkin ja sieltä se sitten nappasi, ihan rantavedestä, illan suurin hauki omaan vieheeseeni. Mökillä tarkistuspunnitus paljasti painoksi 1640g, eli ihan sopivaa kokoa uuniin laitettavaksi tuon aiemman hauen kera. Pienempiä haukia näkyi tälläkin kertaa moneen otteeseen, eli ainakin haukia järvessä riittää.


25.5. lauantai

Lauantai oli jo perjantaina päätetty pyhittää perhostelulle, eli emännät jäi pikkuväen kanssa mökin viereiseen leikkipuistoon järven rantaan ja me suuntasimme aamulla lupapaikan auettua hakemaan 12h kalastulupaa Kihniön taimenkoskille. Luvat taskussa suunta siis lähimmälle koskelle Ylisellekoskelle, johon valitettavasti oli jo jotkut ehtineet juuri ennen meitä. Eli auto ympäri ja seuraavaan paikkaan Myllykoskelle. Sieltä ei vastaan tullutkaan ketään, joten kamat päälle ja kantoon ja perhot veteen. Hetki perhon uittelua ja napsahti. Hetken jo toivo eli taimenesta kun näytti näkyvän tummaa kylkeä ja evää... mutta ei, niin uskomattomalta kun se tuntuikin, niin sieltä nousi pieni lahna. Hetki tuon jälkeen tulikin jo soitto, että pikkuväki haluaa makkaranpaistoon, joten suuntasimme takaisin Ylisellekoskelle, jossa on nuotiopaikka.
Makkarat pötsissä oli hyvä lähteä seuraavia koskia etsimään. Koskelankoski oli seuraavana kohteena. Sielläkin parkkipaikalla oli jo vastassa auto, joten päätettiin jäädä yrittämään heti kosken yläpäähän, jossa ei ketään näkynyt kalastavan. Hetkeä myöhemmin saatiin vielä lisää seuraa, joka häiritsevästi pomppi välillä siinä heti meidän alapuolellamme siimojen tiellä. Muutama kala Koskelankoskella nähtiin mutta mitään ei kiinni saatu.
Vielä ennen ruokataukoa ehdittiin vähäksi aikaa katsastamaan vielä viimeistäkin koskea, eli Kuorekoskea. Sillan alapuolella kosken osuus oli todella lyhyt mutta jokeen kaatuneen koivun luona näkyi paljon toivottua elämää. Kauaa ei tarvinnut tuolla yritellä kun pieniä sinttejä alkoi nappimaan kiinni. Noiden pienten kalojen tunnistaminen osoittautui hankalaksi. Vimpa voisi olla, mutta olisiko sitä näin kaukana merestä. No, joka tapauksessa kaikki pienet päästettiin takaisin jokeem kasvamaan ja ruokatauko kutsui.
Ruokatauko venyi päiväunien verran, jonka jälkeen lähdettiin takaisin Koskelankoskelle etsimään isompaa kalaa. Muutama näköhavainto ja yksi hetkellinen otti oli, mutta mitään ei ylös asti tullut.
Lupa-ajan loppu lähestyi joten kamat kasaan ja suunta mökille. Antoisa päivä kuitenkin vaikkei kunnon saalista tullutkaan. Kyllä se vaan aina luontoihmisen sielua parantaa olla päivä keskellä luontoa, koskea, tuntea kuohujen voimaa ja katsella ympäröivää luontoa ja ylilentäviä vesilintuja (kaakkurin, telkän ja heinäsorsan olin tunnistavinani).


26.5. sunnuntai

Aamusella kutsui taas järvi meitä hienossa auringonpaisteessa. Mutta kuinka ollakaan, niin oli kutsunut muitakin ja airollista venettä ei rannasta enää löytynytkään. Joten kamat kantoon ja Pyhäniemen rantaan haukia jallittamaan ja odottelemaan veneen vapautumista. Jokunen hauki ehdittiin kaislojen seasta saada ennenkuin vene saatiin käyttöön.
Veneen kanssa lähdettiin kiertämään Pyhäniemen rantaa pitkin ja noita reippaasti alle kiloisia haukia tuntui tulevan paljon. Ylös asti noita ei tosin otettu kuin siinä tapauksessa, että oli liian pahasti nielaissut koukut. Haukien lisäksi löytyi järvestä myös muutama ahven, isoimmalla oli kokoa puolisen kiloa.
Päivä kului nopsaan ja ruuan jälkeen olikin sitten jo porukan harvenemisen aika, osalla työt kutsuisivat heti aamusella.


27.5. maanantai

Niin karua kuin se onkin, niin lupaukset täytyy pitää, eli kesken loman piti tehdä yksi päivä töitä. Siinä se päivä sitten kuluikin "mukavasti" seitsemästä puoli kolmeen töitä tehden, niin ettei ehtinyt edes syömään välillä.
Iltapäivällä lasten kanssa leikkipuistoon ja pyykinpesuun pyykkituvalle. Sen verran tuntuu viikonloppu verottaneen happimyrkytyksen kera miehen kuntoa, ettei jaksa edes illalla lähteä enää järvelle. Joten välipäiväksi kalastuksesta muodostui tämä maanantai.


28.5. tiistai

Tiistaistakin meinasi muodostua kokonaan välipäivä kunnes illalla puoli kymmenen jälkeen päätin lähteä kokeilemaan jigillä kuhaa lähimmän syvänteen reunoilta. Monen erilaisen jigin kokeilun jälkeen ei tullut nypyn nyppyä, joten vaihto uistimiin. Edelleenkään ei nypyn nyppyä eli paikan ja saaliskalan vaihto, kaislikon reunaan haukea etsimään.
No eipä sitä haukeakaan löytynyt niemen kärjestä, joten soutelin saaren suojaan. Sieltä se ensimmäinen kala nappasi kiinni, ahven, joka oli yhtä iso kuin uistinkin. Vielä toinenkin pikkuahven ja siirryin saaren toiselle puolen. Sieltä ne hauet sitten vihdoin löytyivät. Neljä nappasi kiinni mutta kaikki edelleen pieniä, arviolta 500g molemmin puolin, joten takaisin järveen kasvamaan.
Vielä piti venevalkamasta kokeilla muttei käynyt kuin yksi hauki kurkkaamassa veneen vieressä.


29.5. keskiviikko

Aamupäivä kului muksujen kanssa touhuillessa ja illalla muksujen mentyä nukkumaan pakkasin kamat autoon ja lähdin Pyhäniemen toiselle puolen. Tarkoituksena pistää videokamera pystyyn rannalle ja kokeilla josko se hauki nappaisi perhoon kiinni. No eihän niistä hauista linssiluteiksi ollut, ei edes näkynyt seuraamassa oranssia perhoa. Tunnin yrittelyn jälkeen vaihto uistimiin. Vieläkään ei tahtonut haukea löytyä, mahdoinkohan pelotella ne kahlaamisella pakoon. Pari haukea kävi uistimen perässä kurkkaamassa ihan nenän edessä mutta saalista ei siis tullut.

Kuhaa Kuusiston sillan alta

21.5. Maanantai

Kalakaverin odottelua Auranlaakson ABC:llä ja sitten suunta kohti Kaarinaa ja Kuusiston siltaa. Ensimmäinen kerta kyseisellä sillalla ja ensimmäinen kerta kunnolla kuhaa kalastamassa. Eilen tutkittu Motonetin kuhan turmat ja jokunen jigikin käteen jäi. Siinäkin suhteessa ensimmäinen kerta, että varsinaisesti jigaamassa ei ole koskaan tullut käytyä.

Ranta aika täynnä kummallakin puolella salmea, onneksi meillekin paikka löytyy ja eikun kokeilemaan jigailua. Lukuisia tekniikkakokeiluja, pohjajumeja ja yhtä paikanvaihtoa myöhemmin se tapahtuu, kalakaveri saa ensimmäisen kuhansa. Mittaa hirmulla oli n. 28-29cm, eli alamittainen, joten pääsi vielä takaisin kasvamaan. Hetki myöhemmin myös omaan jigiini isketään kiinni. Ihan samaan mittaan en pääse vaan omani on n. 25cm, joten kasvunvaraa jäi tuollekin. Reissun tavoitteet siis saavutettu, kumpikin sai kuhan ja oppi ainakin yhden toimivan tekniikan.

Näytti varsinkin ulkomaalaisilla kanssakalastajilla olevan periaatteena ottaa kaikki, mitä ylös nousee. Tuolla tavalla sitä alamitan täyttävää kuhaa harva saa, kun pienet ei saa kasvaa isoiksi asti.

Saldo: 1 kuha, n. 25cm

Silakkaa sillan alta

Maanantai 13.5.

Elämäni ensimmäistä kertaa kävin ostamassa litkan Turun Motonetista (kannattaa muuten vierailla, jos jotain kalastustarviketta tarvitsee). Pienen briiffauksen jälkeen litka kiinni virveliin ja etsimään Ukko-Pekan sillalta Naantalista sen verran tilaa, että mahtuu kalastajien joukkoon.

Siima löysälle ja pari nypytystä... ja kyllähän se silakka heti nappasi kiinni. Toisen kerran litka veteen ja neljä kalaa kiinni. Helppoa kalastusta, tyhmiä kaloja. Ei vieläkään oikein ymmärrä miksi ihmeessä kala ottaa tyhjään koukkuun kiinni, ja vielä vähemmän sitä, miksi silakoita oli koukuissa kiinni jos jostakin kohtaa kroppaansa.

Kolme tuntia myöhemmin väki oli sillalta jo vähentynyt huomattavasti ja ämpärikin alkoi olla täynnä kalaa. Toinen samanmoinen määrä kalaa oli viskelty takaisin mereen pienuutensa vuoksi.

Kaiken kaikkiaan siis hyvinkin kalarikas kalareissu, mutta toisaalta kovinkaan mielekkäältä tuo silakan kalastus ei tunnu, kun kalaa tulee koko ajan.

Saldo: paaaljon kalaa ja kumma kyllä ei mitään mennyt rikki (johtuiko siitä, että varalitkakin oli hommattuna ;)

Haukea Säkylän Pyhäjärveltä

Lauantai 18.5.

Aamun muuttoapuhommat hoidettu ja suunta kohti Säkylää ja Katismaan saarta. Ensin halipusut lapsille ja sitten virveli ja uudet vaaput esiin. Hetki heittelyä Katismaassa ja siirtyminen Kivikiukaalle.

Kolmas heitto... ja sieltä se napsahtaa, kesän ensimmäinen hauki. Painoa arviolta jotain 750 gramman paikkeilla. Nappasi kiinni Rapalan hopeiseen punapäiseen vaappuun ja tuli siististi rannalle pikkuväen huutaessa selän takana.

Kevätreissu Pomarkkuun

Perjantai 3.5.

Tulihan se kevätkin viimein ja vuoden ensimmäinen kalastusreissu sai varmistuksensa, suuntana siis Pomarkku ja Kynäsjoki. Reissuun päästiin aamusella perjantaina 3.5. kahden miehen etujoukolla, loput tulisivat perässä perjantai-iltana työpäivän jälkeen. Mökki oli varattuna viikonloppua varten Korpirämäkästä. Porissa tehtiin pieni pitstop Prismaan ja pitihän siellä käväistä kalastusosaston kautta. Mukaan jäi muutama pussi uusia jigejä vaikkei niitä tällä reissulla luultavasti käytettäisikään.

Noin yhdentoista maissa saavuttiin Valkjärven rannalle mökille. Mökki oli ihan ok, tärkeintähän on, että vesi on lähellä ja mökissä on sauna ;)  Mökkirannassa piti heti kokeilla muutama heitto virvelin kanssa mökkikylän emännän mainittua, että järvestä tulee isojakin haukia. Pienen eväitten syönnin jälkeen suunnattiin Pomarkun kukka ja hautapalveluun hakemaan lupia Kynäsjokea varten. Kausi ei virallisesti ollut vielä avattu, joten luvat saatiinkin edulliseen 6e/vrk hintaan.

Joella oltiin puolenpäivän jälkeen ja heti ensimmäinen leiripaikka todettiin hyväksi laavuineen. Ensimmäisellä paikalla treenattiin taas liian pitkän talven jälkeen perhonheittoa ennenkuin käytiin muita paikkoja läpi. Kalaa ei kyllä edes näkynyt, yhtä pientä sinttiä lukuun ottamatta. Kuuden maissa suunnattiin takaisin mökille muun porukan saavuttua paikalle. Pieni ruokatauko ja kahden veneen voimin Valkjärven haukia etsimään...

No, eihän sitä kalaa sitten järveltäkään löytynyt ja vilukin alkoi vaivata. Takaisin rantaan päästyämme sauna päälle ja kisastudiota pystyyn.

Päivän saldo: 0 kalaa, 2 viehettä joen pohjassa perukkeineen siiman paukkuessa poikki, virvelivapa poikki päästä (pienin lenkki puuttuu)

Lauantai 4.5.

Aamusella oli herätys soimassa kuuden aikaan, jotta joelle ehdittäisiin noin seitsemän maissa, kun luvat alkoivat pyörimään. Aamusade hiukan huolestutti, että miten joella tarkenee mutta sade ei onneksi kovin kauaa jatkunut. Joessa oli perjantain tapaan tietenkin vesi korkealla ja kylmää, joten kovin syvälle ei kahlata viitsinyt, eikä ainakaan pitkäksi aikaa kerrallaan. Ensimmäisellä paikalla laitettiin tuletkin palamaan jossain vaiheessa aamupäivää, että saatiin lämmiteltyä ja hiukan makkaraa paisteltua kalojen loistaessa poissaolollaan. Aamusade oli pelästyttänyt myös porukan ääripäät, eli porukan nuorin ja vanhin lähtivät takaisin kotia kohti jo lauantaina päivällä.

Ruokatauko mökillä, kahluuhousujen paikkausta ja vielä sunnuntain kalastusluvan haku. Kalajussien pj pisti vielä kisankin käyntiin meitä varten, eli se ketä meistä saisi ensimmäisen kirjolohen saisi myös vuosiluvan käteensä. Eli intoa riitti myös loppupäiväksi etsiä kalaa vinkatuista paikoista ja muistakin. Mutta eihän sitä kalaa tullut edelleenkään, muutama pieni nähtiin hyppäämässä joessa mutta siinä se, ei nypyn nyppyä.

Lauantai-ilta noudatti perjantain ohjelmaa, eli saunaan tulia ja kisastudiota pystyyn perhojen teon kera.

Päivän saldo: 0 kalaa, kahluusaappaat puhki kahdesta kohtaa, onneksi paikkavälineet oli mukana

Sunnuntai 5.5.

Ennusteet lupasi sadetta aamupäiväksi, joten herätys päätettiin jättää väliin kokonaan. Aamulla kun heräiltiin rauhassa, ropisi pihalla aika lailla. Kamat laitettiin kuitenkin kuntoon ja lähdettiin jokea kohti sadevarusteet päällä. Ruokatauko mökillä oli hiukan pidempi kun taas paikkailtiin kahluuhousuja, tosin tällä kertaa ei omia.

Kamojen pakkaus mökillä, mökin luovutus ja vielä muutamaksi tunniksi joelle etsimään sitä ensimmäistä kalaa. Kylmä päivä alkoi hellittää vasta kuuden aikaan kun aloitettiin viimeinen kamojen pakkailu joen rannalta. Ja kun kotimatka alkoi paistoi aurinko jo täydeltä terältä.


Päivän saldo: 0 kalaa, reissukaverin kahluusaappaat puhki, joen rannalta löytyneinä kalastukseen tarkoitetut aurinkolasit ja vaappu, josta koukut ruostuneet kadoksiin.